Kumppanuusmaatalous vastavoima bulkkituotannolle

Teksti: Anu Raatikainen, Etelä-Savon ELY-keskus

Kumppanuusmaatalous mitä se on? Miten kotimainen maatalous pärjää tulevaisuudessa ruokamarkkinoilla? Olisitko valmis tulostamaan ruokasi 3 D:nä tulevaisuudessa? Kaipaatko tietoa ruoan alkuperästä?

Savonlinnan Paviljongissa oli maaliskuun lopulla mahdollisuus kuulla uutta asiaa sekä käytännön kokemuksia kumppanuusmaataloudesta eli CSA:sta. Tilaisuuden järjestivät Etelä-Savon Ekoneumin Ruokaviesti hanke ja ProAgrian Kipakka –kilpailukykyä kasvintuotantoon hankkeet.

Susann Rännäri, puutarhatalouden kehityspäällikkö, ProAgria SLF:stä perehdytti alkuun kuulijoita kumppanuusmaatalouteen ja sen eri muotoihin. Lisäksi käytiin läpi kulutustottumusten sekä elintarvikemarkkinoiden mullistusta.

Käytännön esimerkkejä kumppanuusmaataloudesta eli CSA:sta kertoivat Rikard Korkman, maanviljelijä Espoosta, jonka 0,8 hehtaarin omenatarhassa kasvaa yli tuhat omenapuuta, joista kuluttajat voivat ostaa itselleen osuuksia sekä Ismo Eerola Iitistä, HyväSikalaXO Oy:n perustaja.  Eerolan sikalassa tuotetaan sianlihaa tiloissa, jotka takaavat sioille hyvät oltavat ja mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Sikojen hyvinvointi vaatii tuotantopanoksia, mutta Eerola on hajauttanut yrityksensä riskiä myymällä HyväSikalaXO Oy:n osakkeita.

CSA, mitä se on?

CSA = Community Supported Agriculture, myös Community Shared Agriculture,eli kumppanuusmaatalous on maataloutta, jossa tuottaja ja kuluttaja muodostavat yhteisön tai ruokaosuuskunnan. Se voi olla joko viljelijä tai kuluttajavetoista toimintaa. Viljelijä myy tuottamansa ruoan suoraan kuluttajalle, tai vaihtoehtoisesti ryhmä kuluttajia voi palkata viljelijän hoitamaan omia viljelyksiä. Kumppanuusmaatalous eroaa esim. ruokapiiristä siinä, että ruoan sijaan myydään etukäteen maksettavia osakkuuksia, jotka muodostavat maatilan budjetin. Osuutta vastaan kuluttaja voi ostaa satoa. Viljelijä hyötyy mallista, koska sillä voidaan jakaa taloudellista riskiä. Myös markkinointi ja myynti helpottuvat, koska valmis asiakaskunta on jo olemassa. Kuluttaja puolestaan voi vaikuttaa siihen, mitä viljellään. Suomen ensimmäinen CSA on kuluttajavetoinen Herttoniemen Ruokaosuuskunta –Kaupunkilaisten oma pelto Helsingistä.

CSA toimintamallissa ruokaketju pyritään tekemään mahdollisimman lyhyeksi, jolloin välikädet jäävät pois ja alkutuottajan neuvotteluasema vahvistuu. Kauppa ja teollisuus tarjoavat markkinat keskilaatuiselle ja keskihintaiselle alkutuotteelle, mutta tällainen toiminta edellyttää suuria massoja ja alkutuottajan neuvotteluasema jää usein heikoksi.

Susann Rännärin ajatuksia ruokamarkkinan tulevaisuudesta

Maatalouden ja elintarviketalouden sekä koko ruokajärjestelmän tulevaisuus on jatkuvaa kehitystä ja muutosta. Ruoantuotannon ääripäät, bulkki ja paikallinen tuotanto, loittonevat toisistaan ja polarisoituminen jatkuu. – Uskon, ettei olla vielä edes nähty mitä se mielettömän halpa ruoka voi olla. Ruoan hinnalla on merkitystä, sillä se on välttämättömyys ja sitä on hankittava vaikka siihen ei olisi varaakaan. -Humanitääriset kriisimmekin johtuvat siitä, että ruokaa on liian vähän paikallisesti, Rännäri muistuttaa.  

Tällä hetkellä ruoantuotannossa edetään Rännärin mukaan teknologiakärki edellä ja erilaisissa tulevaisuus- skenaarioissa mainitaan mm. 3-D-ruoka. Digitalisaation ja automatisaation kautta bulkkiruoka saadaan vieläkin halvemmaksi. -Tässä samassa muutoksessa on koko meidän ruokaketju. Tulevaisuuden markkinoilla pärjäävät nopeat, ketterät ja muuntautumiskykyiset yritykset, Rännäri visioi. Teknologia, 3-D printattu ruoka ja bulkkien bulkki tarvitsevat myös vastavoimia. Tällainen vastavoima on mm. paikallinen tuotanto, sillä osa kuluttajista haluaa olla kytköksissä alkutuotantoon. Kumppanuusmaatalousmallit ovat vastareaktio bulkkituotannolle. 

Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja on aktiivinen ja CSA on suoraa palautetta elintarviketuotannolle: se kertoo, että putkesta ei silloin tule sitä mitä halutaan.

Tulevaisuus tuonee ruokamarkkinoille myös erilaisia kuluttajia ja erilaisia arvopohjia, joille kulutus ja valinnat perustuvat. – Vaikka ääripäiden erot tulevaisuudessa kasvavatikin niin on monenlaisia vaihtoehtoja. Yksilötkin voivat vaihdella kulutustottumuksiaan. 
Kulutustottumuksetkin ovat muuttumassa enemmän siihen suuntaan, että eletään hetkessä, eikä ole sellaista suunnitelmallisuutta vaan saatetaan vaikka buukata mökkiloma edellisellä viikolla. Se tekee ruoankulutuksestakin tempoilevampaa ja tempoilevuus luo haasteita ruoan alkutuotannolle ja elintarviketeollisuudelle, Rännäri pohtii.

Tulevaisuudessa kuluttajat tulevat olemaan entistä kiinnostuneempia ruoan alkuperästä. Globaali ruokamarkkina on aiheuttanut sen, että kun kaikkea on tarjolla koko ajan, niin kuluttajilta hämärtyy jo mm. käsitys sesongeista. Rännäri pitää kumppanuusmaataloutta ja satokalentereita ja vastaavantyyppisiä ilmiöitä viestinä siitä, että halutaan tietää, mistä ruoka on kotoisin ja millä tavalla se on tuotettu.

Kuluttajien tietoisuus valinnoistaan on avainasemassa ja kuluttajilla täytyy olla aidosti mahdollisuus tehdä valintoja. Erityisesti päiväkotilapset, koulua käyvät ja laitoksissa asuvat vanhukset ovat kuluttajaryhmiä, jotka eivät itse voi päättää siitä, mitä he syövät. -Julkinen keittiö on avainasemassa siinä, millaista ruokaa suomalaiset syövät, Rännäri sanoo. Ruoka liittyy moneen asiaan ja se on sosiaalipoliittinen, taloudellinen sekä turvallisuuskysymys. Ruoka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme halusimme tai emme.

Rännäri kaipaa kotimaisen ruoan tuotteistamista. Ruokamarkkinaa voi katsoa monelta eri tasolta mutta jos katsoo suomalaista ruoantuotantoa ja vertaa sitä vaikka eurooppalaiseen tai aasialaiseen niin emme käytä niin paljon kasvinsuojeluaineita. Suomen sijainti on tuotannon kannalta kallis, mutta oikein brändättynä sijainnista voitaisiin tehdä ruoantuotannon ja elintarvikemarkkinoilla kilpailuetu. Suomessa eletään leveysasteilla, jossa tuotanto on suhteellisen kallista ja Suomi edustaa ulottuvuutta, jossa bulkilla ei voi kilpailla. Suomi pystyy tulevaisuudessa kilpailemaan ruoan puhtaudella, mutta se vaatii tuotteistamista ja brändäystä.

Suomessa ei ole elintarvikesektorilla keskisuurta teollisuutta -Elintarviketeollisuus ja elintarvikkeiden sisämarkkina on melkein kaikessa kahden kauppaa, lihassa, maidossa, leivässä ja päivittäistavarakaupassakin. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa on panostettu ruoan puhtauteen ja turvallisuuteen mutta tuotekehitystä voitaisiin tehdä enemmän. -Ruokaskandaalit ovat indikaattori siitä, että talousasiat ovat kehityksen kärki. Mahdollisimman halpa ruoka on harvoin myös laadukasta.

Tapaus Råbäck Gård Minun omenapuu

Rikard Korkman, Råbäck Gårdin omistaja, on toteuttanut omassa yrityksessään CSA:ta. Korkman myy omenatarhastaan osuuksia osakkaille. Osuuksia myydään syksystä Jouluun. Vanhoilla sopimuksen tekijöillä on etuosto-oikeus. Kun osuudet on myyty, laaditaan viljelyskartta. Kasvukauden aikana, kukinnan aikaan, osuudenomistajilla on mahdollisuus vierailla puutarhalla. Poiminta tapahtuu syys-lokakuussa ja asiakas voi valita, poimiiko itse vai poimitaanko omenat valmiiksi. Omenat kerätään osuudenomistajien omiin puulaatikkoihin, jolloin omenoiden käsittely sekä pakkausmateriaalin pystytään minimoimaan.

Omenatarhan perustamiseen vaikutti maatalouden ja puutarhatuotannon katastrofaalisen heikko kannattavuus. Korkmania harmitti sekin, että Uudellamaalla puhuttiin paljon lähiruosta, mutta asia ei kuitenkaan ottanut oikein tuulta purjeisiin. Niinpä Korkman teki liiketoimintasuunnitelman sekä tarkat investointilaskelmat yhteistyössä neuvojien kanssa. -Uskoin tähän toimintatapaan, tiesin jo konseptin ja tein huolelliset etukäteissuunnitelmat, liiketoimintasuunnitelman ja laskelmat, Rikard muistelee. Huolelliset suunnitelmat ovat tarpeen omenanviljelyssä, sillä tarhan perustamiseen kuuluu monta vaihetta, joista jokaisen on onnistuttava nappiin.

-Halusin kehittää uudentyyppistä suoramyyntikonseptia ja oli ajatus, että tämä on pakko saada toimimaan. tällaisella alueella. Korkman päätti, että mallin pitää perustua suoramyyntiin ja myynti pitää jotenkin pystyä varmistamaan. Googlatessa CSA tulikin nopeasti vastaan. Korkman luki paljon aiheesta; mm. USA:ssa on tutkittu asiaa paljon ja tehty selvityksiä aiheesta, myös USDA, USA:n maatalousministeriö on ollut aktiivinen edistämään eri tavoilla paikallisen tuotannon kehittymistä. Tällä tapaa syntyi idea sopimuspohjaisesta suoramyyntimallista Korkman toteaa.

Suunnittele huolella ja testaa

Korkmanin kokemuksen mukaan ennen CSA mallin viljelyyn ryhtymistä toiminta pitää suunnitella huolella. Minkä toimintamallin valitseekin, niin on tärkeää konseptoida se, mitä tekee ja siihen pitäisi satsata.  -Minulla on aika vahva käsitys siitä, että jos investoi johonkin niin pitää satsata niin paljon, että se tuntuu omissa nahoissa, mutta kuitenkin sillä tasolla, että voi ensin kokeilla tuotantoa, Rikard sanoo. 

Korkmanin mukaan ruoantuotanto pitäisi ajatella liiketoimintana alusta saakka, koska investoinnit pitää saada maksettua takaisin ja jonkinlainen kannattavuuskin pitäisi olla. -Excelhän on uskomaton työväline, jos sitä osaa käyttää. Erityisen hyvä se on herkkyysanalyysien tekemiseen. Silloin voi laskea, mitä tapahtuu, jos tuotantopanosten ja tuotteiden hinnat muuttuvat. Koko yrityksen toiminta pitää miettiä läpi ja testata ajatusta, Korkman

Korkmanin mukaan kotiläksy yrittäjille on se, että pitää kartoittaa markkinat. -Eihän viljelijänä kannata tuottaa mitään, jos ei sille tuotteelle ole kysyntää ja markkinaa. Kysyntä ja makkina pitää selvittää suhteessa yrityksen sijaintiin, Korkman tuumii.

Yhteiskunnan tuki on myös tärkeää. Korkmanin mukaan on tärkeää, että saadaan uusia yrittäjiä. Aloittava yrittäjä tarvitsee sparrauskaveria. Korkmanille itselleen verkostot ja yhteistyö eri tahojen kanssa on ollut merkittävää. Korkmanilla itsellään on mahdollisuus tehdä yhteistyötä mm. Axell, Överby, Espoossa sijaitsevan puutarhaoppilaitoksen kanssa. – Se on ollut win-win-tilanne, Rikard kiittelee.

Korkmanin yrityksen etu on sijainti pääkaupunkiseudulla; tuotteelle on kysyntää ja asiakkaat ovat lähellä. Suoramyynnissä markkinointi on kaiken A ja O. -Itse teen markkinoinnin aina satovuoden jälkeen, koska se kannustaa minua tekemään asiat niin hyvin kuin pystyn ja etukäteen tiedän kenelle tuotan; se motivoi, Korkman sanoo. Markkinointi yksikertaisimmillaan voi siis olla sellaista, että avataan tuotantoketju ja kerrotaan, mitä yritys tekee. Vaatii kuitenkin paljon työtä rakentaa luottamus kuluttajan ja tuottajan välille.

Korkman uskoo, että ruoantuotanto tulevaisuudessa tullee olemaan enemmän sopimuspohjaista. -On kuluttajia, jotka haluavat varmistaa, että saavat sellaisia tuotteita mitä haluavat. Toisaalta viljelijöiden taloudelliset riskit alkavat olla liian suuria ja kannattavuus kovilla. Viljelijän pitäisi pystyä keskittymään tuotantoon, Korkman pohtii.

Sopimuspohjaisessa tuotannossa viljelijän ja kuluttajan välinen kommunikaation merkitys kasvaa. -Tulevaisuudessa tuottajien pitäisi markkinoida tuotteitaan enemmän sekä hyödyntää mahdollisimman paljon digitalisaatiota ja sosiaalista mediaa, Korkman visioi. Digitalisaatio avaa monia uusia mahdollisuuksia viljelijöille oikein käytettynä. Markkinoihin vaikuttamista on Korkmanin mukaan syytä miettiä. Kauppa ei tule muuttumaan, koska sillä on omat lainalaisuutensa. Vallitsevaa systeemiä ei kannata lähteä muuttamaan, jos ei ole tarjota tilalle jotain parempaa vaihtoehtoa. Korkman päätti kehittää paremman vaihtoehdon ja Korkmanin vaihtoehto on Minun Omenapuu.

Tilaisuuden järjestäneet hankkeet:

Ekoneum on Elintarviketalouden kehittämisyhdistys ry

Etelä-Savon ruokaviesti 2015-2017 -hankkeen tehtävänä on Ruokaviestintä ja alueellisen

ruokaidentiteetin vahvistaminen

Kilpailukykyä kasviyrityksiin KIPAKKA

Hankkeen hakija: ProAgria Etelä-Savo ry

Osatoteuttajat: Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopiston

Ruralia-instituutti

Kesto: 1.9.2015 – 30.6.2018

Rahoitus: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus

Tavoitteina:

Lisätä eteläsavolaisten kasvintuotantoyritysten osaamista

etenkin tilakokonaisuuden johtamisen osalta

• Parantaa kasvintuotantoyritysten kilpailukykyä ja

markkinaosaamista

• Löytää vaihtoehtoja viljelyyn (esim. luomu, erikoiskasvit,

sopimustuotanto)

Etelä-Savon ELY-keskuksella onnistunut vuosi MMM:n hallinnonalan tehtävissä

 

Maaseutuohjelman toimeenpanossa Etelä-Savossa on hanketoiminta saatu käyntiin ennätyksellisen laajana. Yritysryhmähankkeita on saatu useita ja myös Leader-toimintaryhmien hankkeet ovat lähteneet hyvin liikkeelle. Maaseutuohjelmaan liittyvä viestintä on ollut alueella tehokasta ja näkyvää myös valtakunnan tasolla. Sähköisessä asioinnissa on onnistuttu Etelä-Savossa erinomaisesti ja tehty yhteistyötä neuvojaorganisaatioiden kanssa. Sähköisen asioinnin osuus kaikista maatalouden tukihakemuksista oli lokakuun lopulla Etelä-Savossa 96 %, kun valtakunnallinen tavoite oli 90 %.

Luonnonvarojen hoidossa painopisteinä ovat olleet tulvariskien vähentäminen ja hydrologisen seurannan kehittäminen, pohjavesiin liittyvien tutkimusten edistäminen sekä vesihuollon varautumisen edistäminen ja vesihuoltohankkeiden tukeminen. Tammikuun 2016 kovan pakkasjakson aiheuttamista hyydetulvista eri puolilla Etelä-Savoa selvittiin onneksi melko vähillä vaurioilla, kiitos pelastuslaitoksen, kuntien ja maanomistajien kanssa hyvin toimineelle yhteistyölle.  Vesihuollossa on uusien pohjavedenottamoiden rakentaminen ja rakentamisen valmistelu edennyt. Valtakunnallisen viemäröintiohjelman päättyessä, viimeiset ohjelmaan kuuluvat haja-asutusalueiden vesihuoltohankkeet ovat rakenteilla tai käynnistymässä.


Tavoitteista tuloksiin sopimalla

Etelä-Savon ELY-keskus tekee vuosittain sopimukset eri ministeriöiden hallinnonalan tehtävien hoidosta ohjaavien tahojen kanssa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla ELY-keskusten keskeisimmät tehtävät liittyvät Maaseudun kehittämisohjelman toteuttamiseen. ELY-keskuksia ohjaavina tahoina maaseutuohjelman toteutuksessa ovat MMM:n ruokaosasto sekä Maaseutuvirasto (Mavi), Elintarvikevirasto (Evira) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). ELY-keskuksen ja ohjaavien tahojen välisessä tulossopimuksessa sovitaan tehtävien suorittamisesta ja niihin varattavista riittävistä resursseista. Tulossopimukset laaditaan syksyllä ja samalla tarkastellaan myös päättyvän vuoden seurantatietoja.

Etelä-Savon ELY-keskus edistää aiempien vuosien tapaan maatilojen ja maaseudun yritysten kilpailukykyä, kehittää maaseudun palveluita, elinkeinoja ja toimintamahdollisuuksia. ELY-keskuksen tavoitteena on myös parantaa ympäristöä ja edistää monimuotoisuutta pyrkimällä lisäämään erityisesti luomutuotantoa kysyntää omaaville tuotteille ja luomalla edellytyksiä luomutuotteiden jatkojalostukselle ja markkinoinnille. ELY-keskus toteuttaa maatalouden ja elintarviketurvallisuuden valvontasuunnitelmat täysmääräisesti.

MMM:n luonnonvaraosaston kanssa tehtävässä sopimuksessa on tavoitteiksi asetettu hyvän tilan saavuttaminen vesistöjen käytettävyydessä, riskien hallinnassa ja kalakantojen tilassa. Tulvariskien hallinnassa jatketaan toimenpiteiden suunnittelua sekä Vuoksen että Kymijoen vesistöissä.

Uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseksi toteutetaan sinisen biotalouden kansallisen kehittämissuunnitelman tavoitteita. ELY-keskus toimii aktiivisena asiantuntijana, kumppanina ja rahoittajana sekä osallistuu sinisen biotalouden kehittämissuunnitelman laadintaan. 


MMM:n seurantamittarit saavutettu Etelä-Savossa

Ohjaavat tahot pitivät Etelä-Savon ELY-keskuksen sopimusesitystä hyvänä ja monipuolisena kuvauksena ensi vuoden painopisteistä. Esitykseen sisältyi myös konkreettisia tavoitteita muiden muassa hankkeiden ja yritystukien työllistävistä vaikutuksista. Yritysryhmähankkeita on Etelä-Savossa saatu liikkeelle useampia. Myös luonnonmukaisen tuotannon tavoitteissa on edistytty. Ohjaavat tahot kiinnittivät huomiota myös maaseutuohjelmaan toteutukseen liittyvään monipuoliseen viestintään Etelä-Savossa.  

ELY-keskusten ja ohjaavien tahojen välisissä tulossopimuksissa on asetettu tavoitteita hakemusten käsittelyajoille. Käsittelyaikatavoite on yritystuissa alle 50 päivää ja hanketuissa alle 80 päivää. Maksuhakemusten osalta käsittelyaikatavoite on alle 30 päivää. Etelä-Savolla ei ole normaalisti ollut ongelmia hakemusten käsittelyaikatavoitteiden osalta. Maaseutuohjelman tietojenkäsittelyjärjestelmän (Hyrrä) kehittämisviiveiden vuoksi käsittelyaikatavoitteiden toteutumista ei tänä vuonna noteerattu tulostavoitteena lainkaan.

Maaseutuohjelman EU-rahoitusosuudesta tulee olla vuoden lopussa sidottuna tukimyöntöihin vähintään 80 % ELY-keskuksille jaetusta valtuudesta. Etelä-Savossa sidonta-astetavoite saavutettiin jo lokakuussa. Edelleen sidonnoista tulee olla 10 % maksettuna asiakkaille, mikä sekin saavutetaan vuoden loppuun mennessä. 

Pelto- ja eläinvalvonnat on Etelä-Savossa suoritettu ajallaan. Maaseutuviraston palautteen mukaan valvonnat on resurssoitu hyvin ja valvontojen kehittämisessä on oltu aktiivisesti mukana. Mavi seuraa maatalouden tukivalvonnan onnistumista myös parin vuoden välein tekemillään asiakastyytyväisyysmittauksilla. Vuoden 2014 kyselyn mukaan Etelä-Savon tulos oli 8,58, kun koko maan keskiarvo oli 8,25. Mavi aikoo uudistaa kyselyn ensivuoden alussa.

Myös Eviran ohjaamat tehtävät on hoidettu Etelä-Savossa suunnitelman mukaisesti ja ammattitaitoisesti. Toiminnassa huomioitu myös toimijoiden osaamisen ja vaatimusten ymmärtämisen tarpeet, jota varten on järjestetty koulutusta. ELY-keskuksen tarkastajien osaaminen on tärkeää jatkossakin elintarvikeketjun turvallisuuden varmistamisessa.

Evirassa nähdään viranomaisroolin muutos, jossa säädösten vaatimukset on käännettävä elinkeinojen kilpailukykytekijöiksi.  Eviran strateginen tavoite henkilöstön koulutuksessa on ”valvojasta valmentajaksi”, jolla tavoitellaan myös yhteiskunnan tarpeiden parempaa toteumista. ELY-keskusten ja Eviran yhteistyön kehittämiseksi tulosneuvotteluissa painotettiin rohkeutta ja vastuullisuutta, myönteiseen ajatteluun perustuvaa kumppanuutta, yhdessä tekemisestä syntyvää työn iloa ja tutkittuun tietoon perustuvaa asiantuntijuutta.


Maija Puurunen, yksikön päällikkö, p. 029 502 4074, maija.puurunen@ely-keskus.fi  Etelä-Savon ELY-keskus

Vesa Rautio, johtava asiantuntija, p. 029 502 4225, vesa.rautio@ely-keskus.fi Etelä-Savon ELY-keskus

Maatalouden investoinnit kääntyivät nousuun ja luomutilojen rahoitusosuus kasvussa

 

2.11.2016

Maija Puurunen, Etelä-Savon ELY-keskus

Maatalouden investoinnit kääntyneet nousuun 

Maatalouden investointien määrä aleni voimakkaasti vuonna 2015, mutta kuluvana vuonna ne ovat kääntyneet nousuun. Tästä huolimatta ei vielä ole ylletty edellisen ohjelmakauden keskimääräiseen investointitahtiin.  Kuluvana ja viime vuonna maatalouden investoinneista on lukumääräisesti suurin osa kohdistunut pienempi muotoisiin kohteisiin ja tuotannon laajennusinvestointeja on ollut oleellisesti vähemmän.

Maatalouden investointeja on seuraavassa tarkasteltu ELY-keskusten myöntämän EU:n osarahoitteisen investointiavustuksen ja nuorten viljelijöiden aloitustuen sekä lainarahoituksen pohjalta. Edellisellä ohjelmakaudella 2007-2013, johon tässä on luettu myös kansallisesti rahoitettu vuosi 2014, maatalouden investointi- ja aloitustukea käytettiin Etelä-Savossa noin 2,3 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2015 käyttö väheni vajaaseen 1,2 miljoonaan euroon, mutta kuluvana vuonna tukimyöntöjä on lokakuun puolivälin tienoossa tehty jo 1,6 miljoonaa euroa.  

Vastaavasti myös tukimyöntöjen määrä väheni edellisen ohjelmakauden 57 kappaleesta 27 kappaleeseen vuonna 2015. Vuonna 2016 on kuitenkin tehty jo 46 myönteistä rahoituspäätöstä lokakuun loppupuolelle mennessä.  Maatalouden heikentynyt kannattavuus on keskeisin syy investointien vähenemiseen vuonna 2015, mutta myös ohjelmakauden vaihdokseen liittyvillä tukijärjestelmän toimintaviiveillä on voinut olla investointeja lykkäävä vaikutus.  

Nuorten viljelijöiden aloitustukia on ollut vuosina 2015 ja 2016 tavanomaista vähemmän muiden muassa siitä syystä, että vuonna 2014 sukupolvenvaihdoksia rahoitettiin ennätysmäärä, 36 kpl. Sp-vaihdosruuhkan taustalla oli luopumiseläkesäädösten muutokset. Tavanomaisempi aloitustukimyöntöjen määrä Etelä-Savossa on noin 15 kpl vuodessa. Vuosina 2015-2016 aloitustukia on myönnetty yhteensä 11 kpl. 

Nautakarjatalouden laajennusinvestointeja oli edellisellä ohjelmakaudella noin 15 kpl vuodessa, mutta parina viimeisenä vuotena niitä on ollut yhteensä vain 8 kpl. Rakennusinvestointien koko on kuitenkin kasvanut, mikä näkyy myös avustusmäärien lisääntymisenä. Esimerkiksi vuosina 2011-2014 nautakarjatalouden investointitukipäätösten taustalla oli keskimäärin 270 000 euron rakennus- yms. kustannukset, jotka katettiin noin 77 000 euron avustuksella ja loppuosa pankkien myöntämällä korkotukilainalla. Vuosina 2015 ja 2016 investointikustannukset ovat nousseet keskimäärin 340 000 euroon ja vastaavasti avustus 135 000 euroon.  

Etelä-Savossa on suurehkoja kasvihuoneyrityksiä, jotka uudistavat rakenteitaan muutaman vuoden välein. Kasvihuoneyritysten investointiavustukset ovat olleet vuosina 2015 ja 2016 lähinnä keskimääräistä tasoa, 0,2 miljoonaa euroa/vuosi. Sitä vastoin vuonna 2014 alueen kasvihuoneyritykset investoivat lähes ennätysmäärin, jolloin myös avustusta käytettiin 0,9 miljoonaa euroa.     

Muiden pienempimuotoisten investointiavustusten käyttö on ollut edellisellä ohjelmakaudella noin 0,25 miljoonaa euroa vuotta kohti. Vuosina 2015 ja 2016 lokakuulle asti niiden määrä on kuitenkin kasvanut lähemmäksi puolta miljoonaa euroa. Myös niiden lukumäärä on lisääntynyt aiemmasta 22 myönnöstä vuotta kohti 30 myöntöön vuonna 2016. Näitä investointeja ovat tyypillisesti rehuvarastot, lantalat, parsimatot, rehunkäsittelylaitteet ja salaojat.

Korkotukilainalla edelleen suuri merkitys

Lainarahoituksen käyttö maatalouden investointien rahoituksessa on vähentynyt suhteessa enemmän kuin avustusten määrä. Edellisellä ohjelmakaudella investointeihin ja aloitustukiin liittyvien korkotukilainojen määrä oli lähes kolminkertainen avustuksen määrään verrattuna, mutta vuonna 2015 lainojen määrä avustuksiin verrattuna oli yhtä suuri ja kuluvana vuonnakin alle kaksinkertainen. Tämä johtuu muiden muassa aloitustukihakemusten vähäisyydestä, sillä niissä kansallisen korkotuetun lainarahoituksen osuus on merkittävä. Toisaalta esimerkiksi salaojituksen tukiratkaisuun ei enää kuulu lainarahoitusta. 

Korkotuetulla lainarahoituksella on suuri merkitys investointien rahoituksessa, sillä esim. viime ohjelmakaudella korkotukimyönnöt pitkäaikaisille maatalouden lainoille olivat keskimäärin 1,5 miljoonaa euroa vuodessa lainamäärän ollessa vastaavasti noin 6,5 miljoonaa ja avustusten määrä 2,4 miljoonaa euroa vuodessa. Pankkilainojen yhteydessä myönnettyä korkotuen osuutta harvemmin tullaan eritelleeksi investointien rahoitusta tarkasteltaessa. 

EU-osarahoitteisissa nautakarjarakennusten ja puutarhatalouden investoinneissa kansallisesti rahoitettu korkotukimahdollisuus yleensä aina hyödynnetään lainarahoituksen yhteydessä varsinkin suuremmissa investoinneissa. Pienempien investointien kohdalla kutenkin osa viljelijöistä on hakenut ELY-keskukselta vain avustusosaa ja alhaisen korkotason myötä rahoittanut omin ratkaisuin loppuosan investoinnistaan. 

Luomutilojen osuus maatalouden investoinneista lisääntynyt

Etelä-Savossa on 260 luomutilaa, joista 14 on käyttänyt vuosina 2015-2016 maatalouden investointi- tai aloitustukea. Edellisellä ohjelmakaudella vuosina 2011-2014 vastaavia luomutilojen tukimyöntöjä oli 29 kpl. Investointitukea saaneiden luomutilojen määrä on lisääntynyt seitsemästä kymmeneen tilaan vuodessa. Luomutilojen osuus maatalouden investointi- ja aloitustukimyöntöjen lukumäärästä oli edellisellä ohjelmakaudella noin 7 %, mutta vuonna 2015 se oli jo 15 % ja vuoden 2016 syksyllä 22 %. Luomutilojen osuus oli vastaavasti maatalouden investointiavustusten ja -lainojen euromäärästä viime ohjelmakaudella 13 %, vuonna 2015 18 % ja kuluvana vuonna peräti 35 %. Luomutuotannossa on 14,5 % alueen peltoalasta. Luomutilojen keskikoko on Etelä-Savossa 40 ha peltoa, kun aktiivimaatilojen koko on 30 ha peltoa.

Luomutilojen investoinnit ovat olleet yleensä suurempia kuin maataloudessa keskimäärin. Viime ohjelmakaudella vuosina 2011-2014 avustus ja laina yhteensä olivat luomuinvestoinneissa keskimäärin 167 000 euroa ja maataloudessa 156 000 euroa myöntöä kohti.  Vuonna 2016 avustus ja lainarahoitus yhteensä olivat vastaavasti luomussa noin 156 000 euroa ja maataloudessa keskimäärin 96 000 euroa. 

Nautakarjatalouden laajennusinvestointien koko ja rahoituksen määrä investointia kohti ovat kasvaneet niin luomussa kuin myös maatalouden investoinneissa edellisen ohjelmakauden keskimääristä. Laajennusinvestointien lukumäärä on kasvanut luomutiloilla 1,5 kappaleesta kolmeen vuodessa, mutta maataloudessa se on supistunut kolmannekseen edellisen ohjelmakauden vuosittaisista määristä. Vuoteen 2015 verrattuna nautakarjatalouden laajennusinvestointien määrä ja koko ovat kuitenkin selkeästi lisääntymään päin.

Maatalouden rakennerahoitus vv. 2008-20.10.2016

 

 

Maatalouden investointiavustus tilaa (myöntöä) kohden, 1000 €				Myöntöjä, kpl	Myöntöjä, kpl/vuosi
	2008-2014 keskim.	2015	20.10.2016	2008-2014	2008-2014	2015	20.10.2016
Aloitustuki	35	35	35	105	17	3	8
Nautak. laaj.	69	178	135	105	15	3	5
Puutarhatuot.	121	43	58	22	3	5	3
Muut *)	15	19	15	152	22	16	30
Yht./Keskim.	41	43	34	400	57	27	46
*) Mukaan lukien v. 2008 kanalainvestoinnit

Maatalouden lainarahoitus tilaa (myöntöä) kohden, 1000 €
	2009-2014 keskim.	2015	20.10.2016
Aloitustuki	121	165	154
Nautak.laaj.	182	135	196
Puutarhat.	239	9	124
Muut	45	3	9
Keskim.	115	39	62

Luomutilojen rahoitus 2011-20.10.2016

Luomutilat	Avustus, €/myöntö			Laina, €/myöntö
	2011-2014 keskim.	2015	20.10.2016	2011-2014 keskim.	2015	20.10.2016
Nuoren viljelijän aloitustuki	35 000	35 000	35 000	129 093	230 000	127 376
Pihatot ja laajennukset	76 984	0	152 653	224 253	0	100 877
Muut investoinnit	8 099	41 648	23 127	31 430	0	83 531
Kasvihuoneet, vihannestuotanto	30 401	0	0	70 936	0	0
Yhteensä	38 731	39 986	63 172	127 932	57 500	93 119

Luomutilojen osuus maatalouden rakennerahoituksesta
	Luomu, milj. €	Maatalous, milj.€	Luomun osuus, %
Avustus
Vv. 2011-2014	1,123	9,667	11,6
2015	0,160	1,162	13,8
20.10.2016	0,632	1,573	40,2
Laina
Vv. 2011-2014	3,71	26,778	13,9
2015	0,230	1,043	22,1
20.10.2016	0,931	2,857	32,6
Avustus + laina
Vv. 2011-2014	4,833	36,445	13,3
2015	0,390	2,205	17,7
20.10.2016	1,563	4,430	35,3