tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kumppanuusmaatalous vastavoima bulkkituotannolle

Teksti: Anu Raatikainen, Etelä-Savon ELY-keskus


Kumppanuusmaatalous mitä se on? Miten kotimainen maatalous pärjää tulevaisuudessa ruokamarkkinoilla? Olisitko valmis tulostamaan ruokasi 3 D:nä tulevaisuudessa? Kaipaatko tietoa ruoan alkuperästä?

Savonlinnan Paviljongissa oli maaliskuun lopulla mahdollisuus kuulla uutta asiaa sekä käytännön kokemuksia kumppanuusmaataloudesta eli CSA:sta. Tilaisuuden järjestivät Etelä-Savon Ekoneumin Ruokaviesti hanke ja ProAgrian Kipakka –kilpailukykyä kasvintuotantoon hankkeet.

Susann Rännäri, puutarhatalouden kehityspäällikkö, ProAgria SLF:stä perehdytti alkuun kuulijoita kumppanuusmaatalouteen ja sen eri muotoihin. Lisäksi käytiin läpi kulutustottumusten sekä elintarvikemarkkinoiden mullistusta.

Käytännön esimerkkejä kumppanuusmaataloudesta eli CSA:sta kertoivat Rikard Korkman, maanviljelijä Espoosta, jonka 0,8 hehtaarin omenatarhassa kasvaa yli tuhat omenapuuta, joista kuluttajat voivat ostaa itselleen osuuksia sekä Ismo Eerola Iitistä, HyväSikalaXO Oy:n perustaja.  Eerolan sikalassa tuotetaan sianlihaa tiloissa, jotka takaavat sioille hyvät oltavat ja mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Sikojen hyvinvointi vaatii tuotantopanoksia, mutta Eerola on hajauttanut yrityksensä riskiä myymällä HyväSikalaXO Oy:n osakkeita.

CSA, mitä se on?

CSA = Community Supported Agriculture, myös Community Shared Agriculture,eli kumppanuusmaatalous on maataloutta, jossa tuottaja ja kuluttaja muodostavat yhteisön tai ruokaosuuskunnan. Se voi olla joko viljelijä tai kuluttajavetoista toimintaa. Viljelijä myy tuottamansa ruoan suoraan kuluttajalle, tai vaihtoehtoisesti ryhmä kuluttajia voi palkata viljelijän hoitamaan omia viljelyksiä. Kumppanuusmaatalous eroaa esim. ruokapiiristä siinä, että ruoan sijaan myydään etukäteen maksettavia osakkuuksia, jotka muodostavat maatilan budjetin. Osuutta vastaan kuluttaja voi ostaa satoa. Viljelijä hyötyy mallista, koska sillä voidaan jakaa taloudellista riskiä. Myös markkinointi ja myynti helpottuvat, koska valmis asiakaskunta on jo olemassa. Kuluttaja puolestaan voi vaikuttaa siihen, mitä viljellään. Suomen ensimmäinen CSA on kuluttajavetoinen Herttoniemen Ruokaosuuskunta –Kaupunkilaisten oma pelto Helsingistä.

CSA toimintamallissa ruokaketju pyritään tekemään mahdollisimman lyhyeksi, jolloin välikädet jäävät pois ja alkutuottajan neuvotteluasema vahvistuu. Kauppa ja teollisuus tarjoavat markkinat keskilaatuiselle ja keskihintaiselle alkutuotteelle, mutta tällainen toiminta edellyttää suuria massoja ja alkutuottajan neuvotteluasema jää usein heikoksi.

Susann Rännärin ajatuksia ruokamarkkinan tulevaisuudesta

Maatalouden ja elintarviketalouden sekä koko ruokajärjestelmän tulevaisuus on jatkuvaa kehitystä ja muutosta. Ruoantuotannon ääripäät, bulkki ja paikallinen tuotanto, loittonevat toisistaan ja polarisoituminen jatkuu. – Uskon, ettei olla vielä edes nähty mitä se mielettömän halpa ruoka voi olla. Ruoan hinnalla on merkitystä, sillä se on välttämättömyys ja sitä on hankittava vaikka siihen ei olisi varaakaan. -Humanitääriset kriisimmekin johtuvat siitä, että ruokaa on liian vähän paikallisesti, Rännäri muistuttaa.  

Tällä hetkellä ruoantuotannossa edetään Rännärin mukaan teknologiakärki edellä ja erilaisissa tulevaisuus- skenaarioissa mainitaan mm. 3-D-ruoka. Digitalisaation ja automatisaation kautta bulkkiruoka saadaan vieläkin halvemmaksi. -Tässä samassa muutoksessa on koko meidän ruokaketju. Tulevaisuuden markkinoilla pärjäävät nopeat, ketterät ja muuntautumiskykyiset yritykset, Rännäri visioi. Teknologia, 3-D printattu ruoka ja bulkkien bulkki tarvitsevat myös vastavoimia. Tällainen vastavoima on mm. paikallinen tuotanto, sillä osa kuluttajista haluaa olla kytköksissä alkutuotantoon. Kumppanuusmaatalousmallit ovat vastareaktio bulkkituotannolle. 

Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja on aktiivinen ja CSA on suoraa palautetta elintarviketuotannolle: se kertoo, että putkesta ei silloin tule sitä mitä halutaan.
Tulevaisuus tuonee ruokamarkkinoille myös erilaisia kuluttajia ja erilaisia arvopohjia, joille kulutus ja valinnat perustuvat. – Vaikka ääripäiden erot tulevaisuudessa kasvavatikin niin on monenlaisia vaihtoehtoja. Yksilötkin voivat vaihdella kulutustottumuksiaan. 
Kulutustottumuksetkin ovat muuttumassa enemmän siihen suuntaan, että eletään hetkessä, eikä ole sellaista suunnitelmallisuutta vaan saatetaan vaikka buukata mökkiloma edellisellä viikolla. Se tekee ruoankulutuksestakin tempoilevampaa ja tempoilevuus luo haasteita ruoan alkutuotannolle ja elintarviketeollisuudelle, Rännäri pohtii.
Tulevaisuudessa kuluttajat tulevat olemaan entistä kiinnostuneempia ruoan alkuperästä. Globaali ruokamarkkina on aiheuttanut sen, että kun kaikkea on tarjolla koko ajan, niin kuluttajilta hämärtyy jo mm. käsitys sesongeista. Rännäri pitää kumppanuusmaataloutta ja satokalentereita ja vastaavantyyppisiä ilmiöitä viestinä siitä, että halutaan tietää, mistä ruoka on kotoisin ja millä tavalla se on tuotettu.

Kuluttajien tietoisuus valinnoistaan on avainasemassa ja kuluttajilla täytyy olla aidosti mahdollisuus tehdä valintoja. Erityisesti päiväkotilapset, koulua käyvät ja laitoksissa asuvat vanhukset ovat kuluttajaryhmiä, jotka eivät itse voi päättää siitä, mitä he syövät. -Julkinen keittiö on avainasemassa siinä, millaista ruokaa suomalaiset syövät, Rännäri sanoo. Ruoka liittyy moneen asiaan ja se on sosiaalipoliittinen, taloudellinen sekä turvallisuuskysymys. Ruoka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme halusimme tai emme.

Rännäri kaipaa kotimaisen ruoan tuotteistamista. Ruokamarkkinaa voi katsoa monelta eri tasolta mutta jos katsoo suomalaista ruoantuotantoa ja vertaa sitä vaikka eurooppalaiseen tai aasialaiseen niin emme käytä niin paljon kasvinsuojeluaineita. Suomen sijainti on tuotannon kannalta kallis, mutta oikein brändättynä sijainnista voitaisiin tehdä ruoantuotannon ja elintarvikemarkkinoilla kilpailuetu. Suomessa eletään leveysasteilla, jossa tuotanto on suhteellisen kallista ja Suomi edustaa ulottuvuutta, jossa bulkilla ei voi kilpailla. Suomi pystyy tulevaisuudessa kilpailemaan ruoan puhtaudella, mutta se vaatii tuotteistamista ja brändäystä.

Suomessa ei ole elintarvikesektorilla keskisuurta teollisuutta -Elintarviketeollisuus ja elintarvikkeiden sisämarkkina on melkein kaikessa kahden kauppaa, lihassa, maidossa, leivässä ja päivittäistavarakaupassakin. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa on panostettu ruoan puhtauteen ja turvallisuuteen mutta tuotekehitystä voitaisiin tehdä enemmän. -Ruokaskandaalit ovat indikaattori siitä, että talousasiat ovat kehityksen kärki. Mahdollisimman halpa ruoka on harvoin myös laadukasta.

Tapaus Råbäck Gård Minun omenapuu

Rikard Korkman, Råbäck Gårdin omistaja, on toteuttanut omassa yrityksessään CSA:ta. Korkman myy omenatarhastaan osuuksia osakkaille. Osuuksia myydään syksystä Jouluun. Vanhoilla sopimuksen tekijöillä on etuosto-oikeus. Kun osuudet on myyty, laaditaan viljelyskartta. Kasvukauden aikana, kukinnan aikaan, osuudenomistajilla on mahdollisuus vierailla puutarhalla. Poiminta tapahtuu syys-lokakuussa ja asiakas voi valita, poimiiko itse vai poimitaanko omenat valmiiksi. Omenat kerätään osuudenomistajien omiin puulaatikkoihin, jolloin omenoiden käsittely sekä pakkausmateriaalin pystytään minimoimaan.

Omenatarhan perustamiseen vaikutti maatalouden ja puutarhatuotannon katastrofaalisen heikko kannattavuus. Korkmania harmitti sekin, että Uudellamaalla puhuttiin paljon lähiruosta, mutta asia ei kuitenkaan ottanut oikein tuulta purjeisiin. Niinpä Korkman teki liiketoimintasuunnitelman sekä tarkat investointilaskelmat yhteistyössä neuvojien kanssa. -Uskoin tähän toimintatapaan, tiesin jo konseptin ja tein huolelliset etukäteissuunnitelmat, liiketoimintasuunnitelman ja laskelmat, Rikard muistelee. Huolelliset suunnitelmat ovat tarpeen omenanviljelyssä, sillä tarhan perustamiseen kuuluu monta vaihetta, joista jokaisen on onnistuttava nappiin.

-Halusin kehittää uudentyyppistä suoramyyntikonseptia ja oli ajatus, että tämä on pakko saada toimimaan. tällaisella alueella. Korkman päätti, että mallin pitää perustua suoramyyntiin ja myynti pitää jotenkin pystyä varmistamaan. Googlatessa CSA tulikin nopeasti vastaan. Korkman luki paljon aiheesta; mm. USA:ssa on tutkittu asiaa paljon ja tehty selvityksiä aiheesta, myös USDA, USA:n maatalousministeriö on ollut aktiivinen edistämään eri tavoilla paikallisen tuotannon kehittymistä. Tällä tapaa syntyi idea sopimuspohjaisesta suoramyyntimallista Korkman toteaa.

Suunnittele huolella ja testaa

Korkmanin kokemuksen mukaan ennen CSA mallin viljelyyn ryhtymistä toiminta pitää suunnitella huolella. Minkä toimintamallin valitseekin, niin on tärkeää konseptoida se, mitä tekee ja siihen pitäisi satsata.  -Minulla on aika vahva käsitys siitä, että jos investoi johonkin niin pitää satsata niin paljon, että se tuntuu omissa nahoissa, mutta kuitenkin sillä tasolla, että voi ensin kokeilla tuotantoa, Rikard sanoo. 

Korkmanin mukaan ruoantuotanto pitäisi ajatella liiketoimintana alusta saakka, koska investoinnit pitää saada maksettua takaisin ja jonkinlainen kannattavuuskin pitäisi olla. -Excelhän on uskomaton työväline, jos sitä osaa käyttää. Erityisen hyvä se on herkkyysanalyysien tekemiseen. Silloin voi laskea, mitä tapahtuu, jos tuotantopanosten ja tuotteiden hinnat muuttuvat. Koko yrityksen toiminta pitää miettiä läpi ja testata ajatusta, Korkman

Korkmanin mukaan kotiläksy yrittäjille on se, että pitää kartoittaa markkinat. -Eihän viljelijänä kannata tuottaa mitään, jos ei sille tuotteelle ole kysyntää ja markkinaa. Kysyntä ja makkina pitää selvittää suhteessa yrityksen sijaintiin, Korkman tuumii.

Yhteiskunnan tuki on myös tärkeää. Korkmanin mukaan on tärkeää, että saadaan uusia yrittäjiä. Aloittava yrittäjä tarvitsee sparrauskaveria. Korkmanille itselleen verkostot ja yhteistyö eri tahojen kanssa on ollut merkittävää. Korkmanilla itsellään on mahdollisuus tehdä yhteistyötä mm. Axell, Överby, Espoossa sijaitsevan puutarhaoppilaitoksen kanssa. – Se on ollut win-win-tilanne, Rikard kiittelee.

Korkmanin yrityksen etu on sijainti pääkaupunkiseudulla; tuotteelle on kysyntää ja asiakkaat ovat lähellä. Suoramyynnissä markkinointi on kaiken A ja O. -Itse teen markkinoinnin aina satovuoden jälkeen, koska se kannustaa minua tekemään asiat niin hyvin kuin pystyn ja etukäteen tiedän kenelle tuotan; se motivoi, Korkman sanoo. Markkinointi yksikertaisimmillaan voi siis olla sellaista, että avataan tuotantoketju ja kerrotaan, mitä yritys tekee. Vaatii kuitenkin paljon työtä rakentaa luottamus kuluttajan ja tuottajan välille.
Korkman uskoo, että ruoantuotanto tulevaisuudessa tullee olemaan enemmän sopimuspohjaista. -On kuluttajia, jotka haluavat varmistaa, että saavat sellaisia tuotteita mitä haluavat. Toisaalta viljelijöiden taloudelliset riskit alkavat olla liian suuria ja kannattavuus kovilla. Viljelijän pitäisi pystyä keskittymään tuotantoon, Korkman pohtii.

Sopimuspohjaisessa tuotannossa viljelijän ja kuluttajan välinen kommunikaation merkitys kasvaa. -Tulevaisuudessa tuottajien pitäisi markkinoida tuotteitaan enemmän sekä hyödyntää mahdollisimman paljon digitalisaatiota ja sosiaalista mediaa, Korkman visioi. Digitalisaatio avaa monia uusia mahdollisuuksia viljelijöille oikein käytettynä. Markkinoihin vaikuttamista on Korkmanin mukaan syytä miettiä. Kauppa ei tule muuttumaan, koska sillä on omat lainalaisuutensa. Vallitsevaa systeemiä ei kannata lähteä muuttamaan, jos ei ole tarjota tilalle jotain parempaa vaihtoehtoa. Korkman päätti kehittää paremman vaihtoehdon ja Korkmanin vaihtoehto on Minun Omenapuu.

Tilaisuuden järjestäneet hankkeet:

Ekoneum on Elintarviketalouden kehittämisyhdistys ry

Etelä-Savon ruokaviesti 2015-2017 -hankkeen tehtävänä on Ruokaviestintä ja alueellisen
ruokaidentiteetin vahvistaminen

Kilpailukykyä kasviyrityksiin KIPAKKA

Hankkeen hakija: ProAgria Etelä-Savo ry

Osatoteuttajat: Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopiston
Ruralia-instituutti

Kesto: 1.9.2015 – 30.6.2018

Rahoitus: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus

Tavoitteina:
Lisätä eteläsavolaisten kasvintuotantoyritysten osaamista
etenkin tilakokonaisuuden johtamisen osalta
• Parantaa kasvintuotantoyritysten kilpailukykyä ja
markkinaosaamista
• Löytää vaihtoehtoja viljelyyn (esim. luomu, erikoiskasvit,
sopimustuotanto)