Maaseudun kehittämisen jatkuva murros

Tarkastelin pro gradu -työssäni maaseudun kehittämisohjelmaan liittyvää uutisointia Euroopan unionin ohjelmakauden vaihteessa, vuosina 2013–2014. Aiemmista tutkimuksista poiketen en halunnut kerätä aineistoani suurimmista maakuntalehdistä, koska niiden välittämiä maaseutumielikuvia on jo tutkittu Suomessa melko paljon 2000-luvun aikana. Sen sijaan päätin kerätä aineistoni Maaseudun Tulevaisuudesta, koska lehteä oli maaseutututkimuksen piirissä tarkasteltu yllättävän vähän, ja halusin nähdä, tuoko maaseutunäkökulmasta kirjoitettu lehti uusia sävyjä maaseutumielikuvaan.

Lopulta aineistoni kooksi rajautui 62 lehtiartikkelia, joissa mainittiin maaseutuohjelma. Näistä teksteistä oli erotettavissa neljä eri teemaa, jotka olivat maaseutuohjelman uudistuminen, maatalouden rooli, maaseudun asema ja maaseuturahoitus. Tarkasteluajankohdasta johtuen aineistossa painottui ohjelman uudistumiseen liittyvä kirjoittelu, minkä jälkeen maaseudun ja maatalouden kytkös nousi toiseksi yleisemmäksi aiheeksi. Maaseudun kehittämisen kannalta kiinnostavimpia olivat maaseudun asemaa tarkastelevat tekstit, joissa kirjoittajat ottivat kantaa maaseudun aseman lisäksi sen kehittämistapaan.

Tutkimuksen aineistossa mielikuva maaseudusta nojasi vahvasti maatalouden merkitykseen, mitä voi pitää osin yllättävänä. Maatalouden painottumista selittää alan etujärjestön MTK:n runsaiden puheenvuorojen määrä Maaseudun Tulevaisuudessa, mikä nosti esille huolen viljelijöiden toimeentulosta. Toisaalta voi pitää osin kummallisena, että maaseutuun erikoituneessa lehdessä maaseutu ja maatalous sekoitetaan toisiinsa. Yhdessä tekstissä esimerkiksi puhuttiin maaseudusta ”alana”, mikä viittaa vahvasti maaseudun ja maatalouden samastamiseen – juuri siihen, mistä maaseudun kehittämiseen liittyvissä määritelmissä on haluttu päästä eroon.

Maaseudun kehittämisen yhdistäminen maaseutumielikuvien tarkasteluun toi odotetusti ilmi uudenlaisia tapoja nähdä maaseutu. Esimerkiksi maaseudun kehittämispuheessa korostettiin useasti sellaisia maaseudun piirteitä, kuten pitkiä välimatkoja ja harvaa palveluverkkoa, jotka yleensä nähdään kielteisinä tekijöinä. Kehittämispuheessa nämä nähtiin kuitenkin suomalaisen maaseudun erityispiirteinä, joiden ansiosta maaseutu ikään kuin ansaitsee tulla kehitetyksi.

Aineiston teksteissä kritisoitiin maaseudun kehittämisen tapaa, mutta itse kehittäminen nähtiin odotetusti itsestään selvänä arvona. Teksteistä oli luettavissa maaseudun kehittämisen jatkuva murros: millä tavoin voitaisiin tukea sekä maataloutta että monialaistuvaa maaseutua? Toistaiseksi maataloustuet nähtiin puolustusta ansaitsevana perustana, kun taas hanketyö haki vielä oikeutustaan toimivana kehittämisen muotona. Selvää oli kuitenkin se, että maaseudun kannalta Euroopan unionin aluepolitiikka on kotimaista päätöksentekoa parempi vaihtoehto.

Sofia Tuisku

Sofia Tuisku (2015): Maaseudun tulevaisuus – Maaseudun kehittämisohjelma sitä koskevassa uutisoinnissa on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/113805/Tuisku2015gradu_Maantiede.pdf?sequence=2

Ajankohtaista maaseutuohjelman toteutuksista

Hyrrän vauhtiin pääsyä odoteltaessa

Maaseudun kehittämisohjelmaa on päästy toteuttamaan ELY-keskuksissa lähinnä vain maatalouden aloitus- ja investointituen sekä neuvonnan tuen ja teknisen tuen osalta. Maatalouden investointituen osalta päätöksen teon mahdollisuus on kriittistä, sillä investointia ei voida aloittaa ilman tukipäätöstä. Sitä vastoin maaseutuohjelmasta rahoitettavien muiden yritysinvestointien ja kehittämishankkeiden aloittaminen ennen rahoituspäätöstä ei ole tuen määrää vähentävä tekijä sen jälkeen, kun hanke on tullut vireille ELY-keskuksessa.

Maaseutuvirastolla on ollut ongelmia ohjelman toteutusta koskevan sähköisen Hyrrä-tietojärjestelmän käyntiin saamisessa. Kokonaan sähköisen haku-, päätös-, maksu- ja arkistointijärjestelmän käyntiin saattaminen on ollut varsin vaativa harjoitus. Maatalouden aloitus- ja investointitukien osalta päätöksenteko käynnistyi Hyrrässä marraskuun lopulla. Myös neuvontatuen maksaminen tuli mahdolliseksi marraskuun aikana.

Yritys- ja hanketukien osalta päätöksenteossa joudutaan kuitenkin ottamaan kynät ja paperit esille. Yritystukien osalta paperipäätösten teko alkaa joulukuun puolenvälin jälkeen ja hanketukien osalta tammikuun loppupuolella. Yritystukien osalta myös maksatukset tehdään aluksi paperilla. Yritystukien maksamiseen päästäneen keväällä. Hanketukien maksatus tulisi alkamaan sähköisessä järjestelmässä, mutta näillä näkymin vasta alkukesästä.  

Maatilojen ja muiden yritysten investoinnit vähissä

Maatalouden ja muiden maaseudun yritysten investoinnit jäävät tänä vuonna vähäisiksi. Etelä-Savossa merkittävimmät maatalouden investointikohteet, joille tukea haettiin, olivat yksi lypsykarjanavetta, lihakarjapihatto, suuren lampolan laajennus ja neljä kasvihuoneinvestointia. Muut investoinnit, joille tukea haettiin, ovat pienempimuotoisia. Aloitustukihakemuksia oli kolme kappaletta.

Maatalouden investointien kokonaiskustannukset ovat noin 3,5 miljoonaa euroa. Avustusten määrä tuskin tulee yltämään 1,2 miljoonaan euroon, kun aiempina vuosina avustusten määrä on ollut noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Avustusten lisäksi maatalouden rakennetukiin kuuluu eräitä poikkeuskohteita lukuun ottamatta myös lainarahoitukselle saatava korkotuki.

Maaseudun muiden yritysten investointi- ja perustamistukihakemuksia on kuluvana vuonna 25 kpl, joiden kokonaiskustannukset ovat runsaat kolme miljoonaa euroa. Avustusten määrä tulee olemaan yli miljoona euroa. Aiemmin yritystukihakemusten määrä on ollut useimpina vuosina yli 50 kpl ja tuki noin neljä miljoonaa euroa. Tänä vuonna maaseudun yritystuet ovat kohdistuneet pääosin elintarvike- ja matkailualan investointeihin.
 

Maatalouden ja muiden maaseudun yritystukien sekä hanketukien haku on jatkuva, mutta hakemukset pisteytetään ja ratkaistaan valintajaksoittain. Maatalouden aloitus- ja investointituissa on ollut tänä vuonna kaksi valintajaksoa, mutta jatkossa niitä tulee olemaan neljä vuodessa. Maaseudun muiden yritysten investointi- ja perustamistukihakemuksissa oli kuluvana vuonna kolme valintajaksoa.  Yritystukihakemusten valintajaksojen lukumäärä voidaan päättää ELY-keskuksittain. Etelä-Savon ELY-keskuksessa on haluttu olla asiakaslähtöisiä ja ensivuonna yritystuissa tulee olemaan peräti kuusi valintajaksoa.    

Investoinnit kannattavan yritystoiminnan edellytyksenä

Kuluvana vuonna tehtyjen kyselyiden mukaan eteläsavolaisilla maatiloilla on investointiaikomuksia, mutta niiden toteuttamiseen liittyy merkittävästi epävarmuutta. Jos aiottuun kymmeneen navettalaajennukseen vuodessa ei yllettäisikään, niin viisikin edistäisi jo osaltaan maitomäärän säilymistä lähempänä nykyistä 115 milj. litran vuosituotantoa. Lypsykarjatilat ovat Etelä-Savossa keskimäärin maan pienimpiin lukeutuvia. Tosin myös isoja lypsykarjatiloja löytyy Etelä-Savosta, sillä alueen maitomäärästä tuotetaan jo nyt yli 50 lehmän tiloilla noin 40 % maidosta, kun koko maassa vastaava luku on 45 %. Mutta tuottajien suunnitelmiin perustuvien ennakoiden mukaan maitotilojen rakennekehitys tulee olemaan oleellisesti koko maan kehitystä hitaampaa. Myös naudanlihan tuotannossa keskikoko näyttäisi kasvavan hitaammin kuin koko maassa keskimäärin.

Maidon ja naudanlihan lisäksi puutarhatuotannolla on merkittävä asema Etelä-Savossa. Avomaan tuotannon lisäksi alueella on muutamia suuria lasinalaisviljelmä, joissa aika-ajoin tehdään suuriakin investointeja ja vastaavasti haetaan merkittäviä määriä tukea.

Maaseudun muissa yrityksissä kehitysnäkymät tähtäävät vahvasti kasvuun, vaikka investointitukien hakemisina se ei vielä ole juurikaan ilmennyt. Mikkelin ja Savonlinnan ydinkeskustojen ulkopuolella toimivia mikro- ja pienyrityksiä on Etelä-Savossa noin 6 500 kpl.  Niistä yli kolmannes aikoo tehdä kasvuun tähtääviä toimenpiteitä ennen vuotta 2020. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin keväällä tekemän kyselyn mukaan kasvuhakuisuutta esiintyy kaikilla toimialoilla ja se lisääntyy yrityskoon kasvaessa. Yrityksissä aiotaan kehittä asiakassuhteita ja nykyisiä tuotteita. Keskeisiä investointikohteita ovat koneet ja laitteet. Noin joka kolmas yritys aikoo myös hakea kehittämistoimiin ulkopuolista rahoitusta.

Hanketoiminnasta apua yritysten kehittämiseen

Kuluva vuosi oli kehittämishankkeiden tukihakemusten osalta Etelä-Savossa suorastaan ennätyksellinen. Maaseutuohjelmasta haettiin alueellisia hankkeita 26 kpl ja alueiden välisiä 8 kpl. Lisäksi myöntövaltuuden siirtoa muiden alueiden toteuttamiin alueiden välisiin hankkeisiin haettiin Etelä-Savosta 8 kpl. Hanke- ja yritystukiin Etelä-Savossa käytettävissä olevat rahat eivät tule riittämään, vaikka yritystukien menekki jäikin tavanomaista vähäisemmäksi. Hankkeille on käytettävissä 8,3 milj. euroa kahden vuoden ajalta, kun tukihakemuksia on tullut lähes 10 milj. euron verran. Hankkeissa oli tänä vuonna kaksi valintajaksoa, mutta ensi vuonna tulee olemaan kolme. Hankehakemuksista suurin osa on pisteytetty, mutta Hyrrä-ongelmista johtuen päätöksenteko siirtyy ensivuoden puolelle.

Haetut hankkeet tukevat laajasti Etelä-Savon maaseutustrategiaa, jossa painotetaan elinkeinojen kehittäminen, ihmisten hyvinvointi ja maaseudun elinvoimaisuutta edistävät rakenteet. Yritysryhmien saanti hankkeisiin on hanketoimijoille usein haasteellista. Jokaisen yrittäjän tulisi nykypäivänä osallistua vähintään yhteen hankkeeseen ja samalla oman toimintansa ja tuotannonalansa kehittämiseen. Syksyn aikana maaseutuohjelmasta useitakin hankkeita hakeneita toimijoita Etelä-Savossa ovat muiden muassa ProAgria, yliopistokeskuksen toimijat, metsäkeskus ja ammattikorkeakoulu.

Etelä-Savon maaseutuohjelman toteutussuunnitelma ennakkoarvioitiin keväällä 2015. Ennakkoarvioinnissa korostettiin mm. yrityspainotteisuutta, tiedotusta ja toimijoiden yhteistyötä. Yritysten investointien toivotaan kääntyvän kasvuun ensivuonna ja näihin liittyvien tukien kysynnän lisääntyvän. Yritystukiin on tarkoitus käyttää 60 % yritys- ja hanketukiin Etelä-Savossa varatuista varoista. Tähän päästäneen vasta ohjelmakauden loppupuolella. Viestintää ja tiedotusta kehitetään mm. ELY-keskuksen ja alueen Leader-ryhmien yhteisen Maaseutukuriiri-hankkeen myötä sivuilla www.maaseutukuriiri.fi .

Leader-ryhmät kuntarahoituksen varassa

Myös Leader-ryhmissä rahoitus on Hyrrän takia jumissa. Etelä-Savossa toimivat kolme Leader-ryhmää, Rajupusu Leader, Piällysmies ja Veej’jakaja, ovat sinnitelleet jo toista vuotta kuntarahoituksen turvin. Ettei ”kurki kuolisi ennen kuin suo ehtii sulaa” Leader-ryhmien toimintarahan maksuprosessi käynnistyy kuitenkin vuodenvaihteen tietämissä.

Etelä-Savossa Leader-ryhmille on tullut hankehakemuksia varsin hyvin, mutta yritystukien osalta on ollut hiljaista. Kaikkiaan hankehakemuksia on tullut 56 kpl ja lisäksi neljään teemahankkeeseen 70 alahanketta. Näihin tulisi sitoutumaan julkista rahaa lähes kaksi miljoonaa euroa. Leader-rahoituksessa päätöksenteko ja maksatus riippuvat Hyrrä-järjestelmän valmistusviiveistä vastaavasti kuin ELY-keskuksen hankkeissa.

Myös Leader-ryhmissä yritystuki- ja hankehakemukset ratkaistaan valintajaksoittain. Hakemusten pisteytys perustuu kunkin Leader-ryhmän omiin paikallisuutta koskeviin valintakriteereihin. Leader-ryhmien yritys- ja hanketukihakemusten valinta ja ratkaisut tapahtuvat paikallistasolla, mutta hankkeiden laillisuustarkastus tehdään ELY-keskuksessa. Leader-ryhmät voivat rahoittaa kaikkia maaseutuohjelman toimenpiteitä. Etelä-Savossa Leader-rahoituksen pääpaino on maaseudun paikallisessa kehittämisessä. 

Ympäristökorvaukseen osoitettuja varoja rajataan

Ympäristökorvauksen puolella säästetään ja mm. uusia suojavyöhykkeitä ei enää tällä ohjelmakaudella tuettaisi. Tämän mahdollistaa se, että maaseutuohjelman ympäristökorvauksiin liittyvillä viisivuotisilla sitoumuksilla on jo ensimmäisenä vuonna saavutettu niille asetetut tavoitteet. Ympäristökorvauksiin tulee myös muita rajauksia ja supistuksia. Esillä on ollut, ettei uusia ympäristösitoumuksia eikä -sopimuksia voisi hakea vuonna 2016 eikä viisivuotisia hoitosopimuksia enää edellytettäisi ei-tuotannollisten investointien jälkeen. Tavoitteena on, että määrärahojen puitteissa uusia luomusitoumuksia voitaisiin kuitenkin hakea. Vuoden 2016 hakuun liittyvät määrärahat selviävät tarkemmin alkuvuodesta.

Haettavia säästövelvoitteita ja leikkauksia kohdistetaan myös maaseutuohjelman kansalliseen rahoitukseen mm. luonnonahaittakorvauksissa. Hankerahoituksessa valtion osuutta vähennetään korottamalla muun julkisen rahoituksen osuutta.

Vaikka ympäristökorvauksiin ja viljelijätukiin on tulossa edellä mainittuja supistuksia, eläinten hyvinvointia, ympäristön tilaa ja energiantuotantoa koskeviin investointiavustuksiin on esitetty viiden prosenttiyksikön korotuksia. Korotukset toteutettaisiin hallituksen kärkihankkeisiin liittyen Maaseudun kehitysrahaston lisävaroilla. Maa- ja metsätalousministeriö jättää tammikuussa maaseutuohjelmasta Euroopan komissiolle näihin liittyen muutosesityksen, johon komission päätöstä odotetaan helmikuun 2016 loppuun mennessä.

Materiaalia:

Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelman 2014–2020 ennakkoarviointi

Maaseudulla toimivien yritysten kehitysnäkymiä

Etelä-Savon maaseudulla toimivien yritysten kehitysnäkymät2020

Etelä-Savon maaseudulla toimivien yritysten kehitysnäkymät2020 (raportti)

Lisätiedot:
Maija Puurunen, yksikön päällikkö, maaseutupalvelut, Etelä-Savon ELY-keskus

maija.puurunen@ely-keskus.fi , p. 029 502 4074

Maaseudun kehittäminen

Mitä on maaseutu? Tähän kysymykseen olisi kai ensimmäisenä löydettävä yhteinen näkemys, kun puhutaan maaseudun kehittämisestä. Kun Etelä-Savoa katsellaan tarpeeksi kaukaa, vaikkapa keskieurooppalaisesta näkökulmasta, täällä on kaikki maaseutua. ”Virallisen” EU-politiikan kannalta kaikki muu paitsi Mikkelin ja Savonlinnan ydinkeskustat ovat maaseutua. Ja useimmilla meistä on ihan oma tulkintamme siitä, mikä on maaseutua. Kuluneena kesänä pääsin katselemaan Etelä-Savoa jonkun verran ilmasta käsin. Savonlinnan seutu katseltuna noin 600 metrin korkeudesta vahvistaa EU-politiikan virallisen näkökulman vähintään oikeansuuntaiseksi; etupäässä näkyy pelkästään metsiä, järviä, jokunen peltoaukea ja Savonlinnan aika pienen näköinen ydinkeskusta. Ero jonkinlaisiin verrokkialueisiin, esimerkiksi Etelä-Ruotsiin, Tanskaan, Saksan pohjoisosiin tai Hollantiin on asutuksen ja muun ihmisten rakentaman infrastruktuurin suhteen todella iso.

Etelä-Savolle määritelty jako maaseutu- ja kaupunkialueisiin lienee kuitenkin aika kohdallaan. Tosin kaiken aikaa on pidettävä mielessä, että kyseinen jako on sinänsä hieman teennäinen; maaseutu ja kaupungit ovat kaiken aikaa tiheässä vuorovaikutuksessa, eikä ilman toista voi olla toistakaan. Maaseudun kehittämisen ydin on tietysti siellä asuvissa tai asioivissa ihmisissä ja yrityksissä. Heidän halukkuudestaan, tahdostaan ja kyvykkyydestään tulevat kehittämisen ja kehittymisen tavoitteet, sisällöt ja tulokset. Kauempaa maaseutua tarkastelevien tahojen fantasiat maaseudusta ovat toisarvoinen tekijä.

Ihan viime aikoina on taas kerran nostettu esiin Suomessa maaseudulla asuvien ihmisten melko nopea siirtyminen kaupunkeihin. Yhdessä tutkimuksessa arvioitiin, että seuraavan parinkymmenen vuoden aikana Suomessa muuttaa maaseudulta jopa 400 000 ihmistä 25 suurimpaan kaupunkiin. Mielipidekeskustelussa tämä arvio teilattiin nopeasti. Ei niinkään varsinaisen sisältönsä puolesta, vaan siksi, että sen koettiin heijastelevan ”keskittämisideologiaa”. Kaupungistumisen trendi on kuitenkin olemassa, haluttiin tai ei. Itse asiassa trendi on ikivanha. Kautta historian kaikki vähänkään korkeammalle tavoitelleet ja päässeet kulttuurit ovat kaupungistuneet vääjäämättä. Mutta kaupungit ja muut vähänkään isommat taajamat eivät voi elää ilman maaseutua. Siksi maaseudun elinkeinojen ylläpitäminen ja kehittäminen on paitsi tärkeätä myös aivan välttämätöntä. Kysymys kuuluukin, miten maaseudun ja sen elinkeinojen pitäisi muuttua ja kehittyä, jotta sekä se itse että koko yhteiskunta hyötyisi?

Maaseudun elinkeinot nyt ja tulevaisuudessa

Etelä-Savon maaseudun elinkeinot ovat tällä hetkellä aika perinteisiä: elintarvikkeiden ja puupohjaisten tuotteiden alkutuotanto ja jalostus, matkailu, vapaa-ajan asutuksen palvelut sekä muut paikalliseen kysyntään perustuvat palvelut. Viime mainittu on itse asiassa hyvinkin merkittävä maaseudun kehittymisen näkökulmasta, varsinkin isojen taajamien läheisyydessä. Sen sijaan reilusti taajamien ulkopuolella oleva alue, josta usein käytetään nimitystä syrjäinen maaseutu, on lähes täysin riippuvainen alkutuotannosta sekä paikka paikoin matkailusta.

Lähitulevaisuudessa perinteisten elinkeinojen tilanne näyttää melko hyvältä. Elintarvikkeille on tasaisen varma kysyntä, puun kysyntä jopa kasvaa. Toimintojen tuottavuuden väistämättä kasvaessa näiden toimialojen työllistävä vaikutus ei kuitenkaan lisäänny ainakaan pitkällä tähtäimellä. Tästä syystä syrjäisimmät seudut todennäköisesti autioituvat edelleen. On myös mahdollista, että työvoimaa tulee ulkomailta nykyistä enemmän ko. elinkeinojen sesonkiluonteisiin töihin.

Uutta teollista tuotantoa Suomeen näyttää syntyvän aika vähän, ja maaseudulle ilmeisesti vielä vähemmän kuin isompiin taajamiin. Teollisuuden kilpailukyvystä huolehtiminen sekä sen parantaminen on kuitenkin erittäin tärkeää pitkälle tulevaisuuteen.

Palvelujen digitalisaation on uskottu lisäävän maaseudun elinkelpoisuuden mahdollisuuksia. Osittain näin voi käydäkin, koska niin sanottu etätyö on pikku hiljaa lisääntymässä. Digitalisaatio on kuitenkin ilmiönä siinä mielessä aika ristiriitainen, että siihen liittyvä sisältöjen kehittäminen ja luominen näyttää vievän ihmisiä isoihin keskittymiin jopa vauhdikkaammin kuin teollistuminen aikanaan, vaikka digitaalisten palveluiden tuottaminen on periaatteessa ajasta ja paikasta riippumatonta. Ehdoton edellytys digitalisaatiosta hyötymiselle on tietenkin se, että tarvittava tekninen infrastruktuuri on vähintään samalla tasolla kuin muuallakin, mieluiten selvästi parempi.

Etelä-Savon matkailun kehittyminen on eniten kiinni omasta osaamisesta. Tarjottavan kokonaispalvelun on oltava aidosti kilpailukykyinen, markkinoinnissa ja myynnissä on onnistuttava. Matkailun perusvahvuudet ovat Etelä-Savossa ilmeiset; tärkeimpinä ympäristö ylipäänsä, järviluonto sekä muutamat jo vakiintuneet tapahtumat. Onnistuminen koko ajan kiristyvässä kilpailussa vaatii kuitenkin nykyistä parempaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä systemaattista panostusta yleiseen näkyvyyteen ja mielikuvaan.

Edellä mainittujen lisäksi yksi tärkeimmistä tekijöistä Etelä-Savon maaseudun elinkeinojen menestymiselle on tulevaisuudessa se, että Etelä-Savon taajamat kukoistavat. Merkittävin osa palvelujen kysynnästä on jatkossakin luonteeltaan paikallista. Sen takia taajamien näivettyminen johtaa väistämättä myös ympäröivän maaseudun näivettymiseen. Vastakkainasettelu ”maaseudun” ja ”kaupunkien” välillä on tämän vuoksi turhaa, jopa vaarallista; yhteinen etu on kaikkien etu.

Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan, joidenkin mielestä jopa koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Siksi tulevaisuuden pohtiminen ja ennakoiminen eivät saa jäädä pelkästään nykyisiin toimialoihin ja toimintatapoihin kohdistuvaksi. Aivan uusille ideoille pitää antaa tilaa kokeiluun ja käyttöönottoon. Samoin pitää huolehtia siitä, että kilpailu toimii myös paikallisella tasolla. Staattinen kilpailutilanne ei edistä erilaisten uudistusten läpimenoa tai käyttöönottoa, pahimmillaan se vähintään hidastaa uudistumista. Lopuksi on hyvä muistaa, että epäonnistumisia kannattaa yrittää välttää, mutta ei pelätä liikaa.

Kirjoittaja on Juha Pulliainen, joka toimii Etelä-Savon ELY-keskuksessa Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueen johtajana.