Kenen leipää syömme?

Suurin osa kuluttajista haluaa ostaa lähiruokaa (ja luomuruokaa) marketista tai lähikaupasta, vahvistavat kyselyt*. Marketissa kun on helppo asioida. Vain osa meistä on viherihmisiä tai ruokahifistelijöitä, jotka vaivoja kaihtamatta etsivät puhdasta ja torjunta-aineetonta, eettistä ja kestävästi tuotettua ruokaa suoraan yrittäjiltä, tilamyymälöistä tai ruokapiirin kautta.

Mutta löytääkö lähiruoka ruokakoriimme ja -kärryihimme saakka? Itse olen kuluttajana myöhään herännyt. Vasta kun työssäni olen joutunut tekemisiin ruoantuottajien kanssa, on vaaka alkanut kallistua yhä enemmän lähi- ja lähiluomuruoan puoleen. Mitä enemmän tutkimustuloksia esimerkiksi luomuruoan myönteisistä ravitsemuksellisesta sisällöstä kuulen, sitä kutsuvammilta luomutuotteet kaupan hyllyssä näyttävät. Ennen arvostuksen takeeksi riitti suomenlippu. Nyt luomulehtimerkki on kovaa valuuttaa. Varsinkin, jos löydän pakkauksen kyljestä tutun tuottajan nimen. Paavon porkkanoita ja Antun luomuruisleipää, nam! Lähikylän luomusalaattia ja kotikaupungin salaattikastiketta, voiko parempaa olla?

Vaikka asioin harvakseltaan erikoisliikkeissä, ostoskäyttäytymiseni marketissa on muuttunut. Edullisin hintalappu ei olekaan enää valintojani määräävä tekijä. Nähtyäni, millä intohimolla paikalliset tuottajat työtään tekevät, tajuan uudella tavalla omien valintojeni vaikutuksen työllisyyteen, lähialueiden elinvoimaisuuteen ja luonnon kestävyyteen.

9.2. Luomullako etumatkaa Etelä-Savolle seminaarissa oli pitkä rivi panelisteja; Kansanedustaja, eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä, maaseutu- ja energiayksikön päällikkö Maija Puurunen Etelä-Savon ELY-keskuksesta, palvelu- ja kehityspäällikkö Pekka Häkkinen ProAgria Etelä-Savosta, yrittäjä Anttu Rautio Siiskosen leipomosta, vihannesviljelijä Antti Vauhkonen Haukivuorelta, lihantuottaja, yrittäjä Esko Rissanen, Hyvätuuli Highlandista Jäppilästä sekä päivittäistavarakaupan myyntipäällikkö Jari Liimatainen Mikkelin Prismasta. He kaikki vakuuttivat kilvan, että nyt jos koskaan tarvitaan kaikkien tahojen yhteistyötä. Muuten syömme toisten tuottamaa leipää ja Järvi-Saimaan potentiaali jää iäksi uinumaan. Silloin jää myöskin hallitusohjelman luomua 20 % vuonna 2020 -tavoite toteutumatta.

Panelistit ja seminaariosallistujat perään kuuluttivat poliittisilta päättäjiltä ja virkamiehiltä rohkeutta sijoittaa tulevaisuuteen, viranomaisilta joustavaa ja kannustavaa valvontaa, julkisia ruokahankintoja kilpailuttavilta lähellä ja kestävästi tuotettua ruokaa painottavia hankintakriteereitä. Ravintoloilta kysytään rohkeutta ja viitseliäisyyttä tehdä ostoja ja rakentaa ruokalistoja, joissa lähiluomu ja lähituottajat näkyvät. Kaupoilla on markkinaosuuksien tavoittelun lisäksi myös kuluttajakasvattajan rooli: puhutella kuluttajaa ruoan halpuuttamisen rinnalla laadulla, läheisyydellä ja jäljitettävyydellä. Tuottajilta, jalostajilta ja kehittäjiltä kysytään herkkää korvaa lukea toimintaympäristön signaaleja ja sinnikkyyttä etsiä avautuvia mahdollisuuksia aina uudestaan.

Usko, rohkeus ja riskinotto eivät kuitenkaan vie pitkälle, ellei ole kestävyyttä.

Katsoin luistelija Mika Poutalan haastattelun, jossa hän kuvasi unelmien eteen työskentelyä pitkien portaiden nousemiseksi. Jokainen päivä, jolloin usko ei riitä, eikä työnteko huvita, tavoite karkaa yhden askelman kauemmaksi. Jos jätämme ponnistelun kesken, emme koskaan saa selville, kuinka lähelle tavoitetta pääsimme. Kuka haluaisi matkan keskeytyvän toiseksi viimeiselle askelmalle, kun voitto voi olla aivan kielellä, muistuttaa Poutala.

Montako talouden taantumaa, maailmankaupan kriisiä ja ruokaskandaalia vielä tarvitaan ennen kuin turvallinen, terveellinen ja jäljitettävä lähiluomu saa ansaitsemansa osan kodeissa, kouluissa kuin ravintoloissakin?

Jos italialaiset osaavat olla ylpeitä kaiken maailman grana padano juustostaan ja prosciutto-kinkustaan ja kreikkalaiset kalamata-oliiveistaan ja fetajuustostaan, miksi me emme olisi ylpeitä oman maakuntamme marjoista ja hilloista, muikuista ja mädistä puhumattakaan Saimaan vesistöjen äärellä tuotetuista kasviksista, lihasta ja maidosta. Ja tuotteista, joita noista upeista raaka-aineista on saatavilla. Kunhan olosuhteet, kannustimet ja kysyntä saadaan tukemaan lähi- ja lähiruomuruoan matkaa Etelä-Savon ja muun maailman ruokapöytiin.

Kenen leipää syömme? Kenen lauluja laulamme?

Kirjoittaja Heli Peltola työskentelee viestintäsuunnittelijana Luomuinstituutissa, joka on Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen asiantuntijaverkosto.

Lisää aiheesta:

Uskallusta,uusia markkinoita ja brändin luomista – siinä lääkkeitä luomun kasvuun –uutinen Luomuinstituutin verkkosivuilla 10.2.2015

Paikallistaluomuruokaa kuluttajalle – ketjukokeiluja Etelä-Savossa -julkaisu

Kohti kestävää ja menestyvää ruokaketjua. Etelä-Savon ruoka-alan kehittämissuuntia 2014 - 2020

http://www.ekoneum.com/index.php?oid=2

*Lähde Aitoja makuja -hankkeessa tehdyt kyselyt

Lisätiedot:
Luomuinstituutti, Viestintäsuunnittelija Heli Peltola, 0445 906 834, heli.peltola@helsinki.fi

www.luomuinstituutti.fi

www.facebook.com/luomuinstituutti