Monta ohjelmaa maaseudun kehitystä vauhdittamaan - mikä muuttuu Etelä-Savossa?

EU:n osarahoitteiset kehittämisohjelmat valmistumassa viiveellä

EU:n ohjelmakauden muutoksen myötä kaikki EU:n osarahoitteiset ohjelmat uudistetaan valtakunnan tasolla ja aluetasolla vastaamaan Eurooppa-2020 strategian mukaista tavoitteenasettelua. Siinä tavoitellaan koko EU:n alueelle älykästä, kestävää ja osallistavaa taloudellista kasvua ja näiden myötä korkeaa työllisyyttä, tuottavuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Rakennerahastojen (EAKR ja ESR) avulla vahvistetaan laajasti kansallista ja alueellista kilpailukykyä, työllisyyttä ja hyvinvointia. Koko Suomen kattaa kaksi rakennerahasto-ohjelmaa, jotka ovat luonnosvaiheessa. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisessa ohjelmassa korostuvat mm. kilpailukykyinen toimintaympäristö, paikalliset energia- ja raaka-ainelähteet, saavutettavuuden parantaminen, työvoiman rakenteeseen liittyvät haasteet ja eriarvoisuuden ehkäiseminen. 

Maaseudun kehittämistä varten on EU:n maaseuturahastosta osittain rahoitettava valtakunnallinen ohjelma. Sen pohjalta laaditaan ELY-keskuksittain alueelliset maaseudun kehittämissuunnitelmat. Myös Leader-perustaiset paikalliset toimintaryhmät saavat osarahoituksen maaseuturahastosta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 on edelleen luonnosvaiheessa. EU:n ohjelmakauden muutosviiveet heijastuvat myös Suomeen. Siksi maaseudun kehittämisohjelma voidaan viimeistellä ja lähettää komissiolle vasta vuodenvaiheen tietämissä. Alueelliset maaseudun kehittämissuunnitelmat tulee jättää maa- ja metsätalousministeriölle lokakuun alussa. Niitä voidaan hyödyntää valtakunnallisen ohjelman viimeistelyssä. Alueellisten maaseutustrategioiden tuli olla valmiina jo vuosi sitten. Myös niitä on hyödynnetty valtakunnallisen ohjelman suunnittelussa.

Rakennerahasto-ohjelmia kuten myös maaseudun kehittämisohjelmaa on valmisteltu ministeriötasolla laajoissa asiantuntijaryhmissä. Näiden lisäksi valmistella on myöhemmin kevääseen 2014 mennessä myös Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon (EMKR) liittyen kansallisen tason ohjelma. Rakennerahastoista, kalatalousrahastosta ja maaseuturahastosta yhdessä käytetään nimikettä Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI). Rakennerahasto-ohjelmat nojaavat lähinnä maakuntaliittojen suunnitelmiin alueensa kehittämistavoitteista, kun taas maaseutuohjelmassa kehittämistarpeita on kysytty strategiatyöskentelyn myötä maaseudun kehittäjätahojen lisäksi myös maaseudun asukkailta. 

Rakennerahastojen varat supistuivat merkittävästi Suomen osalta uudella ohjelmakaudella. Maaseuturahastosta Suomi saa sitä vastoin nimellisesti suunnilleen saman määrän rahaa kuin edellisellä ohjelmakaudella. Verrattaessa maaseudun kehittämisohjelman ja rakennerahastojen tavoitteita keskenään, niissä on nähtävissä paljon samankaltaisuuksia. Siksipä voidaan olettaa, että maaseudun kehittämisohjelman mukaisiin rahoitusmahdollisuuksiin tulee kohdistumaan lisääntynyttä kiinnostusta myös rakennerahastopuolelta. Myös Etelä-Savossa maaseudun kehittäminen on otettu aiempaa painokkaammin huomioon maakuntastrategiassa kuten myös käynnissä olevassa uuden maakuntaohjelman suunnittelussa.

Etelä-Savossa vahva strategia maaseudun kehittämissuunnitelman perustana

Etelä-Savon maaseutustrategiassa painottuvat kompaktilla tavoin maaseudun elinkeinojen kehittäminen, ihmisten hyvinvoinnin parantaminen ja maaseudun elinvoimaisuutta edistävien rakenteiden vahvistaminen. Taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen sekä ekologinen kestävyys ovat koko strategian läpileikkaavina tavoitteina. Strategia heijastelee eteläsavolaisen maaseudun monialaisuutta ja siihen liittyviä kehittämistarpeita. Strategian painopisteet ja niihin liittyvät tavoitteet tukevat paitsi valtakunnallisen ohjelman tavoitteenasettelua myös alueellisten strategioiden ja ohjelmien maaseudun kehittämisosioita Etelä-Savossa.  

Maaseudun kehittämisohjelmassa on Suomessa otettu käyttöön 11 kehittämistoimenpidettä, joista osa on hyvinkin laaja-alaisia. Osa toimenpiteistä on lähinnä vastaavia kuin edellisessä maaseudun kehittämisohjelmassa, mutta osa on aivan uudentyyppisiä. Niitä kaikkia tarvitaan Etelä-Savon maaseutustrategian mukaisten tavoitteiden toteuttamiseen. Toimenpiteet näyttävät soveltuvan hyvin alueellisen strategian toteuttamiseen, joskin niiden paremmuus ilmenee vasta myöhemmin käytännön kehittämistyössä. Kaikkien osapuolien tavoitteena on kuitenkin byrokratian vähentyminen ja asiakaslähtöisyyden lisääntyminen kehittämistoimenpiteissä.

Monialainen maaseutu edellyttää monitavoitteista kehittämistä

Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelmassa korostuvat luomu-tuotanto, elintarvikkeiden jalostus, metsätalous, ympäristön hoito ja paikallisuus. Myös alueelle tärkeät matkailu ja vapaa-ajan asuminen hyötyvät suoraan ja välillisesti näistä painotuksista. Maataloudella on jo lähtökohtaisesti merkittävä painoarvo maaseudun kehittämisohjelmissa, mutta myös maatalouden ulkopuolinen yritystoiminta on vahvasti mukana. Kehittämissuunnitelman lukuisia eri tavoitteita edistetään tukemalla niihin liittyvää yritystoimintaa ja hanketoimintaa. Koulutus- ja tiedonvälityshankkeilla parannetaan maaseudun yrittäjien ja muiden toimijoiden osaamista ja samalla luodaan edellytyksiä uusien liiketoimintojen ja innovaatioiden kehittymiselle.

Luomu-tuotannon viljelyalatavoite on Etelä-Savossa nostettu 25 prosenttiin, kun valtakunnallinen tavoite on 20 % vuonna 2020. Elintarvikeketjujen ja –klustereiden kehittämistä edistetään tukemalla alueen yrittäjien liiketoimintalähtöisiä innovaatioita. Metsätaloudessa korostuvat puun jatkojalostus ja palveluyrittäjyys. Ympäristön hoito on laajasti mukana mm. alueen maatilojen kehittämisessä, mutta sitä edistetään myös tukemalla ympäristön hoitoon liittyvää yrittäjyyttä. Paikallisuuden edistämisellä pyritään paitsi elintarvikkeiden myös muiden lähituotteiden tarjonnan laajentamiseen ja monipuolistamiseen.

Maaseudun asukkaiden hyvinvointia parannetaan yhteistyössä alueen kolmen paikallisen toimintaryhmän kanssa. Palveluiden ja kylien kehittämisessä otetaan huomioon vakituisten asukkaiden lisäksi myös lisääntyvä vapaa-ajan asukkaiden määrä ja matkailun tarpeet. Nuorten työllistymistä ja laadukasta arkea koskevaa strategista tavoitetta voidaan tukea maaseutuohjelman lisäksi myös rakennerahastoista. Infrastruktuurin kehittäminen ei ole maaseuturahaston ensisijaisimpia painoalueita taloudellisesti menestyvissä maissa. Vaikka laajakaistojen rakentaminen on rajoitettua, toimintojen sähköistymisen lisääntyminen joudutaan ottamaan huomioon mm. osaamisen kehittämistä tukevissa hankkeissa.

Maaseudun kehittämissuunnitelman mukaisia toimenpiteitä voidaan toteutetaan Mikkelin ja Savonlinnan ydinkeskustoja lukuun ottamatta koko Etelä-Savon alueella. Maaseutualueen rajaus on sama myös paikallisten toimintaryhmien yrityshankkeissa. Rakennerahasto-ohjelmilla tultaneen vastaamaan enempi kaupunkien ja niiden lähialueiden kehittämistarpeisiin, kun taas maaseudun kehittämissuunnitelman toimenpiteet ulottuvat alueen syrjäisimpiin kyliin ja maatiloille.

Mikä muuttuu Etelä-Savossa?

Maaseutustrategian visiossa Etelä-Savon maaseutu on vuonna 2020 ihmisläheinen ja innostava laadukkaan sinivihreän talouden ennakkoluuloton edelläkävijä. Sininen viittaa alueen puhtaiden vesistöjen ja runsaiden kalakantojen antamiin mahdollisuuksiin. Vihreällä taloudella tavoitellaan mm. luonnonvarojen kestävää käyttöä ja viherryttäminen sisältää myös sosiaalisia ulottuvuuksia.

Visiota lähestytään ensisijaisesti maaseudun kehittämissuunnitelman avulla.  Myös muissa alueen kehittämisohjelmissa on maaseutuun kohdistuvia kehittämistoimenpiteitä. Ohjelmien toteutusta ja vaikuttavuutta seurataan lukuisten eri indikaattorien avulla. Tämän lisäksi ulkopuoliset arvioijat vielä aika-ajoin opastavat ohjelmien vastuutahoja reivaamaan kurssiaan. Vision saavuttamien seitsemän vuoden aikana vaatii eri osapuolilta paljon ponnisteluja, mutta ei sinänsä liene täysi mahdottomuuskaan. Vaikka vision onnelaa ei täysin saavutettaisi, jo pääsy lähemmäksi sitä tuo monta hyvää maaseudun parhaaksi.

Lisätietoja ja yhteystiedot:

Yksikön päällikkö Maija Puurunen, Etelä-Savon ELY-keskus, 029 502 4074, maija.puurunen@ely-keskus.fi

Maataloudella keskeinen merkitys monialaisten tilojen Etelä-Savossa

Maatilat ovat monialaisia Etelä-Savossa. Maatalous tuottaa edelleenkin yli puolet bruttotuloista, mutta metsätaloudella ja sivuansiotoiminnalla on oleellinen merkitys. Eteläsavolaisten maatilojen nimellisarvoinen bruttotulojen määrä ei ole oleellisesti muuttunut koko EU-jäsenyyden aikana. Maatalouden tulot ovat pysyneet suunnilleen samoina.  Sivuansioilla on pyritty täydentämään metsätulojen vuosittaisia vaihteluita. Rakennemuutoksen ja tuotannon tehostamisen avulla on onnistuttu pitämään maatalouden nimellistulojen virta ennallaan. Osalla kotieläintuotantoa laajentaneista tiloista on ylletty suhteellisen hyvään kannattavuuteen.  Sitä vastoin kotieläintaloudesta luopumisen seurauksena syntyneillä pienillä kasvinviljelytiloilla kannattavuus on jäänyt yleensä verraten heikoksi. Vaikka alue soveltuu varsin hyvin nautakarjataloudelle, tuotannon laajentamisiin ei ole lähdetty Etelä-Savossa investoimaan niin voimallisesti kuin naapurimaakunnissa.

– Näyttää siltä, että maa-, metsä- ja sivuansiotalouden yhdistelmä on eteläsavolaisten tilojen selviytymisstrategia. Naapurimaakunnissa erikoistutaan vahvemmin maatalouteen, jota sitten täydennetään metsätaloudella. Maatalouden harjoittaminen kovin pienissä yksiköissä ei ole kannattavaa nykyisessä, ja vielä vähemmän tulevaisuuden toimintaympäristössä. Siksipä myös monialaisten eteläsavolaisten maatilojen tulisi huolehtia maatalouden jatkuvuuden edellyttämistä investoinneista.

Maatilojen rahavirrat pystytty pitämään ennallaan

Maatalous on yritysmäärältään suurin elinkeino maaseutuvaltaisessa Etelä-Savossa. Eteläsavolaiset maatilat ovat tunnetusti monialaisia, mutta useimmille maatalous on edelleenkin keskeisin toimeentulon lähde.  Alueen 2 922 tilaa tuottivat vuonna 2012 noin 275 miljoonan euron bruttotulot.  Vähennystä edellisvuoteen oli 2 %. Tilojen bruttotuloista oli 54 % maatalouden myyntituloja ja tulotukia, 19 % metsätuloja ja 27 % sivuansiotuloja. Metsätulojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat eniten muutoksia tilojen bruttotuloihin.  Viime vuonna metsätulot jäivät yli 10 milj. euroa pitempiaikaista tasoa alemmaksi. (Kuvio 1).

Alenevasta tilaluvusta huolimatta maataloussektori on pystynyt tuottamaan 140-150 miljoonan euron bruttotulot koko 2000-luvun ajan. Etelä-Savossa on Manner-Suomen pienin tilakoko maataloudessa ja suhteellisen hitaasti etenevä rakennemuutos. Se on kuitenkin ollut riittävä pitämään maatalouden nimellisarvoisen tulovirran ennallaan. Tulovirran säilyttämiseksi tai lisäämiseksi pitemmälle tulevaisuuteen on maatalouden rakennemuutosta pystyttävä oleellisesti nopeuttamaan.

Maidontuotanto on Etelä-Savossa vähenemässä, mutta edelleenkin se muodostaa 60 % maatalouden bruttotuloista. Naudanlihasta tulee 14 %, viljasta 5 % ja muusta kasvituotannosta 15 %. Näin ollen alueen 576 maitotilaa ja 246 nautakarjatilaa ovat avainasemassa maatalouselinkeinon jatkuvuuden ja pitkäjänteisen kehittämisen kannalta. Kasvinviljelytilat ovat lisääntymässä, viime vuonna niitä oli 745 kpl ja muita kasvinviljelytiloja 1 064 kpl. 

Naapurialueilla Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa nautakarja- ja viljatilat ovat keskimäärin 10 ha suurempia kuin Etelä-Savossa. Eläinmäärä nautakarjatiloilla on esim. Pohjois-Savossa keskimäärin 2,5 –kertainen Etelä-Savoon verrattuna. Näin ollen myös maatalouden tulovirrat ovat naapurialueilla oleellisesti suuremmat ja kehittyvät pitemmän päälle vakaammalla pohjalla.

Maidontuotannossa hyvän kannattavuuden mahdollisuus

Maidontuotanto on ollut viitenä viimevuotena keskimäärin kannattavin tuotantosuunta Suomessa.  MTT:n kannattavuustutkimuksen tulosten vahvistumisen myötä viime vuotta koskevaa maitotilojen ennustetta on korjattu ylöspäin. Maidontuotannon kannattavuudessa ollaan yltämässä Agenda2000 tukiratkaisun alkuvuosien tasolle. Naudanlihantuotannon kannattavuus on ollut alamaissa pitemmän aikaa, mutta myös siinä on paranemisen oireita nähtävissä. Viljantuotanto on ollut joitakin huippuvuosia lukuun ottamatta keskimäärin heikoimmin kannattava tuotantosuunta.(Kuva 2).

Maataloustuotannossa kannattavuus kasvaa yleensä tilakoon kasvun mukaan. Taloudellisin tilakokoyksiköin mitattuna pienimmillä tiloilla, joilla on keskimäärin 15 eläinyksikköä navetassa (1 lehmä vastaa 1 eläinyksikköä) ja 26 ha peltoa viljelyksessä, kannattavuus on laskenut viimevuosina pohjalukemiin.  Tilojen, joilla on 50-100 eläinyksikköä ja jotka ovat lähinnä pohjoissavolaista maitotilojen keskikokoa (27 eläinyksikköä ja 41 ha), kannattavuuskertoimessa on viime vuosina päästy 0,5:n paremmalle puolelle. Näillä tiloilla on saavutettu yli puolet kirjanpitotiloille asetetusta työtulotavoitteesta ja oman pääoman korkotuotosta. Kun tilakokoryhmässä äärimmäiset 10 % parhaiten ja heikoimmin kannattavista tiloista jätetään tarkastelun ulkopuolelle, jäljelle jäävistä tiloista parhaimmassa kolmanneksessa kannattavuus on ollut 0,8 ja heikoimmassa kolmanneksessa 0,3. (Kuva 3).

Tiloilla, joilla on 100-250 eläinyksikköä (keskikoko 60 eläinyksikköä ja 70 ha) ja jotka lähentelevät jo yhden lypsyrobotin karjakokoja, on ylletty kannattavuudessa 0,7:n tuntumaan.  Parhaimmassa kolmanneksessa tiloja kannattavuuskerroin on ollut viime vuosina 0,85-1,0, mutta heikoimmassa kolmanneksessa se on jäänyt 0,3:een ja ajoittain jopa negatiiviseksi.

Myös suurimmilla maitotiloilla (127 eläinyksikköä ja 118 ha) kannattavuus on pysytellyt viimevuodet keskimäärin 0,7 tuntumassa. Näistä useimmilla laajennusinvestoinnit rasittavat vielä jokusen vuoden kannattavuuden paranemista. Tämän kokoisilla maitotiloilla on yleensä jo kaksi lypsyrobottia tai joku muu tehokas automaattinen lypsyjärjestelmä. Tilakokoryhmässä parhaimmalla kolmanneksella kannattavuuskerroin on 1,2 ja heikoimmalla kolmanneksella 0,2-0,3.   

Maidontuotanto alenee Etelä-Savossa mutta kasvaa Pohjois-Savossa

Maidontuotannon keskimääräisessä kannattavuudessa ei ole suuria eroja eri alueiden tai vuosien välillä. Itä-Suomessa maitotilojen kannattavuus oli esim. vuonna 2011 selkeästi paras, vaikka tilojen keskikoko on muutaman eläinyksikön verran pienempi kuin muilla alueilla. Maitotiloilla on Etelä-Savossa ylletty viime vuosina pienemmästä tilakoosta huolimatta Pohjois-Savon kanssa samaan kannattavuuteen. Pohjois-Karjalassa on mennyt jossain määrin paremmin.

Nurmi kasvaa ja säilörehusadot ovat vähintäänkin yhtä suuria ja laadukkaita Etelä-Savossa kuin naapurialueillakin. Kotieläintuotannon riskit eivät ole Etelä-Savossa sen suuremmat kuin Pohjois-Savossakaan. Tosin Etelä-Savossa on lähtökohtaisesti pienempi keskimääräinen tilakoko, mutta 20-30 lehmän karjoja löytyy paljon ja niissä on yhtä hyvät kasvun eväät alueen maidon- ja naudanlihantuotannolle kuin muuallakin Itä-Suomessa.

Mahdollisuuksista huolimatta maidon tuotanto alenee Etelä-Savossa samalla kun Pohjois-Savo lisää maidontuotantoaan. Maitoa tuotetaan Etelä-Savossa 108,5 miljoonaa litraa, mikä vastaa noin 20 litraa vuodessa jokaista Suomen kansalaista kohti eli vajaa kahvikupillinen päivässä! Maidontuotanto on alentunut Etelä-Savossa viiden viimeisen kiintiökauden aikana keskimäärin noin 1,9 % vuodessa. Pohjois-Karjalan maidontuotanto on 134 milj. litraa ja se on alentunut vastaavasti 1,1 % vuodessa. Sitä vastoin Pohjois-Savossa maitomäärä on 306 milj. litraa ja se on lisääntynyt 0,4 % vuodessa. Samoin on naudanlihan tuotannon tilanne; Etelä-Savossa viiden viimevuoden aikana miinusta 2,2 % vuodessa ja Pohjois-Karjalassa peräti 3,1 % vuodessa, mutta Pohjois-Savossa lisäystä 0,7 % vuodessa.

Maatalouden investointituet viimeistä kertaa haussa tällä ohjelmakaudella

Etelä-Savon ELY-keskuksessa voidaan todeta, että naapurimaakunnissa on joka hakukierroksella useita navettainvestointeja, kun taas Etelä-Savossa niitä on harvakseltaan.  Tosin alkuvuodesta oli jokunen merkittävän suurikin navettalaajennus ja useita pienempiä, mutta mutta kesän haussa oli ainoastaan yksi lypsykarjatilan laajennus ja peruskorjaus. Etelä-Savossa ei olla yhtä luottavaisina maataloustuotantoa laajentamassa kuin naapurimaakunnissa, vaikka viljelijöiden käytössä on vastaavat neuvonta- ja rahoituspalvelut kuin muillakin alueilla. Ehkä eteläsavolaiset viljelijät katsovat herkemmin sivuansiomahdollisuuksien perään ja luottavat enemmän metsätulojensa varaan tilansa kehittämisessä. Kuitenkin myös monialatilalla maatalouden kehittämisestä tulee huolehtia tilan tuotannon jatkuvuuden ja kannattavuuden turvaamiseksi pitemmällä ajalla.

Maatalouden investointituet ovat nyt haussa 2.9.-18.10.2013 näillä näkymin viimeisen kerran tämän ohjelmakauden aikana. EU:n ohjelmakauden päättymisestä johtuen EU:n osarahoitteisten nautakarjatalouden ja puutarhatalouden rakennusinvestointien tulee valmistua helmikuun loppuun 2015 mennessä. Jotta nykyisen ohjelmakauden rahoitusmahdollisuudet voitaisiin vielä hyödyntää rakennusinvestoinneissa, suunnitelmien tulee olla jo rakennuslupaa vaille valmiit ja ympäristölupapa-perien AVI:ssa pinkan päällimmäisinä. Sukupolvenvaihdoksiin liittyvät nuorten viljelijöiden aloitustuet ovat myös EU:n osarahoitteisia, mutta niissä on jatkuva haku. Niidenkin osalta tämän ohjelmakauden viimeiset tukipäätökset tulee tehdä kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Syksyn haussa on kansallista tukea jaossa muun muassa sika-, lammas- ja hevostalouden rakennuksiin, maatilan lämpökeskusten, kuivaamojen, tuotevarastojen ja kauppakunnostustilojen rakentamiseen, yhteisomisteisten puimureiden hankintaan, salaojitukseen sekä eläinten hyvinvointiin ja työympäristön parantamiseen liittyviin investointeihin.   Ensi vuosi tullee ilmeisesti olemaan välivuosi ainakin EU:n osarahoitteisissa maatalouden rakennusinvestoinneissa, sillä uuden ohjelmakauden käynnistyminen näyttää viivästyvän kaikilla tasoilla.  Siksipä investointisuunnitelmille kannattaa hakea tuet pian nyt syksyn hausta, jotta ensi kevät ja kesä voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavoin investoinnin toteutuksessa.

Lisätietoja:
Yksikön päällikkö Maija Puurunen, Etelä-Savon ELY-keskus, maaseutu ja energia, p. 029 502 4074, maija.puurunen@ely-keskus.fi

Lähteet: 

Maatilojen rahavirrat: TNS Suomen Gallup Elintarviketieto Oy (9.9.2013)

Maatalouden rakennetiedot: Tike,  www.mmmtike.fi (9.9.2013)

Maatalouden kannattavuus: MTT Taloustohtori www.mtt.fi (9.9.2013)