Yhdessä kehittäen, omalla tyylillä

Miten tyyli ja toimintaryhmätyö liittyvät toisiinsa? No, ainakin siten, että toimintaryhmä voi toimia monenlaisella tyylillä. Se voi olla uusille tuulille avoin kehittämisorganisaatio tai perinteisiin tukeutuva konklaavi, toki nämäkin tyylit ovat yhdisteltävissä.  Toimintaryhmä voi myös painottaa työssään yhteisöjen elinvoimaa, ja odottaa, että voimistuvasta kansalaisyhteiskunnasta nousee uutta sosiaalista pääomaa sen siunauksellisine vaikutuksineen. Tai sitten se voi suunnata katseensa enemmän elinkeinoelämän suuntaan ja satsata yritystoiminnan kehittämiseen. Näihin tavoitteisiin taas voidaan kurkottaa monella eri tavalla. Toimintaryhmätyössä tyyli on vapaa, kunhan päämäärästä ei lipsuta, eli oman alueen kehittämisestä.

Kehittäminen ja sen tyyli olivat aiheena Helsingin yliopisto sosiaalitieteiden laitoksen järjestämällä Kokoonnuimme nimittäin virtuaaliluokassa yhdessä paikallisten toimintaryhmien edustajien kanssa. Näistä kurssin yhteistyötahoina toimivista toimintaryhmistä yksi oli Mikkelissä toimistoaan pitävä Veej´jakaja ry.

Paikallisen kehittämisen tyyli –kurssilla, johon osallistui toistakymmentä opiskelijaa eri puolilta Suomea. Kurssi oli osa monitieteisiä Rural Studies –maaseutuopintoja, joita koordinoi Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Kurssin käytännön järjestelyt toteutettiin hyvinkin modernilla tyylillä, sillä vaikka monimuoto-kurssi edellytti myös paikallaoloa, meidän opiskelijoiden ei tarvinnut matkustella kovinkaan kauaksi kodeistamme.

Torsti Hyyryläisen luotsaaman kurssin teorialuennoissa sukellettiin välillä hyvinkin syvällisiin svääreihin kehittämistyön tyylin muodostumiseen vaikuttavia seikkoja selitettäessä. Itselleni päällimmäiseksi jäi mieleen, että jokaisen maaseudun kehittäjän tulisi luoda työhön oma tyylinsä, jolla pärjää paikallisissa olosuhteissa. Oma persoona, omat taidot sekä yhteistyötahot ja alueen ominaispiirteet vaikuttavat kaikki siihen, miten kehittämistä pitäisi käytännössä toteuttaa. Oman tyylin joutuu muotoilemaan niin kehittämistyötä tekevä yksilö, kuin kokonainen kehittämisorganisaatiokin, esimerkiksi toimintaryhmä. Onneksi tätä oman tyylin luomista ei tarvitse aktiivisesti ajatella. Se muodostuu kyllä itsestään tiedon ja kokemuksen karttuessa, kunhan päämäärä vain pysyy kirkkaana mielessä. Eikä tavoitteen tarvitse aina olla ylväästi koko seudun kehittäminen. Pienyrittäjälle on riittävästi työsarkaa siinä, kun hän kehittää omasta yrityksestään toimivan ja tuottavan. Kotiseudun kehittäminen tapahtuu siinä sivussa, kun palvelut tulevat turvatuiksi ja kotikylä pysyy asuttuna.

Kurssi oli antoisa paketti suomalaiseen toimintaryhmätyöhön erityisesti siinä mielessä, että saimme mahdollisuuden tutustua useamman eri puolilla Suomea toimivan Leader-ryhmän toimintatapoihin. Vähän huvittavaakin oli huomata, miten erilaiset toimintaympäristöt kotimaisillakin toimintaryhmillä voi olla. Itäsuomalaisesta näkövinkkelistä varsinaissuomalaisella Varsin Hyvä ry:llä ei näytä olevan juurikaan haasteita. Turun kyljessä nimittäin ei ole pulaa sen enempää työpaikoista, asukkaista kuin verokertymästäkään. Nuorekkaan, muuttovoittoisen maaseutualueen kehittämishaasteet liittyvätkin enemmän yhteisöllisyyden muodostumiseen kuin uusien elinkeinojen löytymiseen. Palvelujen kehittämisen tarve lienee yhteistä jokaiselle toimintaryhmälle Suomessa.

Veej'jakaja ry:n toiminnanjohtaja Anssi Gynther "Paikallisen kehittämisen tyyli" kurssilaisten kanssa Pieksämäellä.

Vaikka meistä jokainen pyrkii tekemään parhaansa, niin kukaan ei osaa kaikkea. Tämä tosiasia korostaa verkostomaisen työskentelytavan tärkeyttä, ja sehän on Leader-metodin ydintä. Aktivoidaan mahdollisimman monia toimijoita työskentelemään yhdessä oman kotiseudun hyväksi. Siitä hyvä tulee.

Istun kirjoittamassa tätä puheenvuoroa kesäkuun alkupäivinä Savonlinnan Kerimäellä. Kun katson ikkunasta ulos auringonpaisteeseen, teen lähtöä uimaan ja mietin, että onneksi tämä seutu on kehittynyt juuri sellaiseksi kuin se on, oman tyylisekseen. Jos mitä paranneltavaa on, niin mietin niitä sitten syksymmällä. Lämmintä kesää kaikille!

MERJA KUURAMAA