Miltä kuulosta opin, oivallan, onnistun yhdessä yrittäen?
Entä arvopohjana luottamus, kunnioitus, tasa-arvo, joustavuus ja sivistys?
Olisivatko omat ja yhteisösi lähtökuopat jotakuinkin samantyyppiset? Sekä
aikuiset että nuoret ovat vaikuttaneet vuoden 2013 aikana siihen, että tällä
hetkellä luonnostelemme nuorisotakuuta näiden käsitysten pohjalta.
Nuorisotakuussa on nyt vuosi touhuttu. Monessa asiassa on
menty eteenpäin, ja monta asiaa on vielä tekemättä. Tänä vuonna kuitenkin
saamme heti vuoden alkupuolella valmiiksi nuorisotakuun ja elinikäisen
oppimisen ja ohjauksen strategian, mikä on hyvässä yhteistyössä myös
maakunnallisen yrittäjyyskasvatuksen suunnitelmien kanssa. Sen jälkeen lähdemme
entistä tarkemmin sopimaan käytännön järjestelyistä strategioiden mukaan.
Näillä järjestelyillä tuetaan myös Etelä-Savon maakuntaohjelmaa, joissa nuoret
ja yrittäjyys sekä oppiminen ja ohjaus ovat tärkeitä.
Nuoret ovat päässeet ääneen nuorisotakuun järjestelyissa esimerkiksi
Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden järjestämässä Nuorten foorumi: Luo
oma polkusi! 26.11.2013 ja Digitaalisessa kaupunkiseikkailussa syyskuussa Elämä
on peliä – opintoja ja työtä vuorotellen -tulevaisuuskeskustelussa 3.9.
Maakuntaliitto, jonka kanssa olimme yhteistyössä, teetti kesällä nuorilla
kyselyn maakunnasta ja nuorista, ja sen perusteella saimme arvokasta tietoa siitä,
miten nuoret ajattelevat Etelä-Savossa. Nuori duuniin! -kampanjassa tehtiin
myös verkkokysely. Etelä-Savon nuorisotakuun neuvottelukunnassa ja elinikäisen
oppimisen ja ohjauksen yhteistyöryhmässä nuoret ovat osallistuneet
strategiatyöhön koko vuoden aikana.
Mikkelin ammattikorkeakoulu on tehnyt hyvää työtä
haastattelemalla ja tutkimalla nuoria esimerkiksi uusimmassa Nuorisopuntarissa.
Kaikille, jotka työskentelevät nuorten kanssa, suosittelen luettavaksi
raporttia Nuoret ja syrjäytyminen Itä-Suomessa. Molemmat löytyvät MAMK:n
verkkosivuilta. On tärkeää myös se, miten puhumme nuorten kanssa heidän
asioistaan ja millaisia käsitteitä käytämme. Olen hylännyt vuoden 2013 aikana
s:llä alkavan sanan, koska nuoret eivät itse määrittele itseään siten. Voisiko ehkä
puhua marginaalistamisesta, kaihdinten takaa katsovista tai pudotetuista?
Kuinka kielteisenä asiana nuorten väliaikaiset elämäntilanteet halutaan kuvata
ja kenen näkökulmasta? Kävisikö vaihteeksi neutraalimpi puhetapa, joka
ymmärtää, että nuori menee elämässään eteenpäin joka tapauksessa ja tilapäiset,
eripituiset vaihdosvaiheet tai ehkä aikuisten mielestä pulmalliset tilanteet
ratkeavat nuoren kannalta usein parhain päin?
Aikuisten puhe nuorista kytkeytyy usein johonkin
kielteiseen. Miten pääsemme tästä yli ja puhumaan asioista myönteiseen sävyyn
nuoria kannustaen? Nuorten foorumissa marraskuun lopussa saimme kokea aivan
kouriintuntuvasti, miten fiksuja nuoret ovat esittäessään erilaisia keinoja
nuorisotakuun onnistumiseksi: ”--jokainen voisi kokea olevansa oman elämänsä
tekijä--”; ”--löytäisi oman paikkansa maailmassa ja se paikka tuntuisi
omalta--”; ”--nuoret olisivat itse mukana niitä järjestämässä--”; ”--oppiminen
-- tapahtuu käytännön kautta--”; ”--tietää osaavansa--”. Nuorilla on aito
innostus ratkaista asioita luovasti ja omannäköisesti. He haluavat, että
jokainen nuori kokee ja tuntee myönteisiä asioita ja vahvuuksia omista
taidoistaan päästä elämässä eteenpäin luottaen tulevaisuuteen, olipa
elämäntilanne mikä tahansa.
Nuorisotakuun tehtävä onkin mielestäni antaa nyt tilaa
nuorten omille ideoille ja ajatuksille ja innostaa heitä osallistumaan heidän
asioidensa hoitoon. Maltammeko me aikuiset herkkänä kuunnella avoimesti ja
toimia tämän ymmärryksen perusteella nuorten parhaaksi? Muistammeko löytää
kannustusta ja elämän myönteisiä perustuskiviä nuoren taipaleeseen kohti
tulevaa? Mikä olisi omassa toiminnassani sellaista, jossa voisin vapauttaa
nuoret tekemään asioita ja osallistumaan?
Kehityspäällikkö
029 502 4220
tuija.toivakainen@ely-keskus.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti