Mitä yhteistä on Rantasalmen ja Mikkelin keskuksen kehittämisellä?

Elinvoimainen kaupunki ja kirkonkylä ovat kuin possumunkki ja keskusta sen hilloa. Ei iso eikä pieni keskus voi tinkiä oman keskuksensa elinvoimasta. Kunta ja paikallisyhteisö, joka ei usko keskukseensa, ei usko itseensä. Mikkelin palkittu keskustauudistus tarjoaa hyvän toimintamallin myös kirkonkylien kehittämiselle, uudelleen leipomiselle.

Mikke ry:n ex. toiminnanjohtaja Janne Viitamies puhuu asukkaiden, yrittäjien ja eri alan toimijoiden yhdessä suunnittelusta, yhteisömuotoilusta. Kysymys on uudentyyppisestä sektorirajoja ja toimintatapoja rikkovasta avoimesta ja vuorovaikutteisesta yhteistyöstä. Siinä kärkenä on paikallisten ihmisten ja toimijoiden todellinen mukaan ottaminen suunnitteluun.

Yhteisessä suunnittelussa painotetaan suunnittelun tavoitteiden määrittelyä yhteisen keskustelun avulla. Yksittäisten toimijoiden vapautta kunnioitetaan. Toimijoiden aseman korostaminen avoimessa ja läpinäkyvässä prosessissa on uudenlainen näkökulma verrattuna valtio- ja viranomaiskeskeiseen traditioomme ja toisaalta myös grynderilobbaukseen.  Myös erityisasiantuntija Markku Wilenius Turun yliopistosta korosti Hyvinvointialan tulevaisuusfoorumissa 12.2.2014 Mikkelissä yhteistyön laatua. Ei Piilaaksonkaan kilpailukyky perustu vain eri alojen huippuosaamiseen vaan ennen kaikkea eri alojen toimijoiden yhteistyön laatuun.

Keskusten elinvoima on ennen kaikkea ihmisiä ja toimintaa. Tältä osin Etelä-Savossa on niukkuuden markkinat: Hajanaisia ja marginaalisia asiakasvirtoja, erilaisia tapahtumia sekä hajanaista järjestö-, yhdistys- ja seuratoimintaa. Esimerkiksi matkailua ei voi maakuntaliiton tuoreen selvityksen mukaan kehittää yksin ja irrallaan muusta aluekehityksestä. Sama pätee lähes mihin tahansa kehittämispyrkimyksiin.

Monista kehityksen tunnusluvuista huolimatta kirkonkylissä tuntuisi olevan hyödyntämätöntä uusiutumispotentiaalia, erityisesti yhteisöllisyydessä ja edellä kuvatussa yhteisessä pitkäjänteisessä ja päämäärätietoisessa tekemisessä. Osaamista, sosiaalista pääomaa ja yhteistyötä tulisi koota yhteen paikallisyhteisön ja sen keskuksen elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

Yhteistyön laatuun kannattaa myös Rantasalmen kirkonkylän kehittämisessä panostaa, kaikilla tasoilla ja kaikkien toimijoiden osalta. Tarpeettomien ”jumien” poistaminen edellyttää asennemuutosta, vastuullisista yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja yhteistyöosaamista, juurevaa perinteiset sektorirajat ja toimintamallit rikkovaa toimintatapojen muutosta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toisaalta juuri oman tekemisen merkitys korostuu. Oma tekeminen ratkaisee lopulta tulokset.

Oppia ikä kaikki

Elävät kaupunkikeskustat ry julkaisi 14.2.2014 keskustan kehittämisen käsikirjan City Book 14. Käsikirja esittelee jo 17 vuotta kestäneen pitkäjänteisen ja päämäärätietoisen kaupunkikeskusten kehittämistyön kokemuksia ja sen tuloksena syntyneitä työkaluja ja mittareita. Ne ovat myös pienten keskusten kehittämisen (Pike) lähtökohtana.

Myös pienten keskusten kehittämisestä löytyy toteutuneita esimerkkejä eri puolelta Suomea. Etelä-Savossa Taidekeskus Salmela Mäntyharjussa on hyvä esimerkki kuntakeskuksen vanhimman osan, kirkonkylän uusiutumisesta ja uudesta liikeideasta. Etelä-Savo tarvitsee uusia salmeloita. Niistä voi Pike-kampanjan tuloksena julkaista oman Pike bookin.

Etelä-Savossa Pike-kampanja on saanut hyvän vastaanoton. Pike-hankkeita on työn alla useita: Mäntyharjun keskustan kehittäminen, Rantasalmen keskustan kehittäminen, Tuiketaajamat (Mikkeli, Savonlinna, Pieksämäki) ja Elinvoimainen Kangasniemi.

Pike-kampanja ja Pike-konseptin kehittäminen ovat kuin Jukolan viesti – yhteistyötä ja joukkuepeliä, jatkuva prosessi ja kasvutarina. Kampanjan keskeisenä tavoitteena on verkostoitua ja oppia jokaisesta kohteesta jotain uutta sekä kehittää Pike-konseptia käytännön toimenpiteiden ja esimerkkikohteiden avulla. Näitä kokemuksia voidaan hyödyntää myös Rantasalmella.

Keskuksen kehittäminen on erittäin vaativa ja pitkäjänteinen tehtävä. Kehittämistyötä aloitettaessa ei ole aina itsestään selvää, mistä on kysymys. Tehtävän viestintään ja juurruttamiseen kannattaa panostaa ja varata aikaa, samoin kehittämistarpeiden ja mahdollisuuksien tunnistamiseen. Vertaus suunnistukseen ja Jukolan viestiin on osuva. Jos keskittyminen oleelliseen vähänkin herpaantuu, voit eksyä jo ennen ensimmäistä rastia. Pääosa Etelä-Savossa vireillä olevista pike-hankkeista onkin Rantasalmen tapaan lyhytkestoisia valmistelevia esiselvityshankkeita, joiden päätavoitteena on kestävän perustan luominen pitkäjänteiselle ja päämäärätietoiselle keskuksen kehittämiselle.

Toimintatapa, yhdessä suunnittelu, on kokemusten mukaan kestävän keskuksen kehittämisen perusta. Janne Viitamies käytti Mikkelin keskustauudistuksen yhteydessä vuosia tämän toimintamallin kehittämiseen, joten noin puolen vuoden selvityshankkeiden päätavoitteeksi riittää perehdyttää – juurruttaa – ja organisoida paikallisyhteisön asukkaat, yrittäjät ja eri alojen toimijoita uudentyyppiseen sektorirajoja, toimintatapoja ja viranomaisprosesseja rikkovaan avoimeen ja vuorovaikutteiseen yhteistyöhön, yhteiseen suunnitteluun. Kysymyksessä on siis lähtölaukaus eikä maali, joka on mieluummin 10 vuoden kuin puolen vuoden päässä. Kaikkea ei ennätetä eikä kannata yrittää ratkaista puolessa vuodessa.

Samalla tavoitteena on avata keskustelu kohteen ja paikallisyhteisön tulevaisuudesta (visioista) sekä kerätä asukkaiden, yrittäjien ja eri alojen toimijoiden ideoita päämäärätietoista kehitystyötä varten.

Mikäli valmiita ideoita ja suunnitelmia kehityksen perustaksi on jo olemassa, niitä tulee luonnollisesti hyödyntää. Voi olla, että helmet (kohde, toimenpide) jatkotyön pohjaksi löytyvät jo olemassa olevista ideoista.

Kehittämisen helmiä arvioitaessa ja valittaessa jonkinlaisina Pike-mittareina voi käyttää esimerkiksi kysymyksiä:

- Yhteinen tahtotila? Kenen tavoitteista, ideoista ja suunnitelmista on kysymys? Miten asukkaat, yrittäjät ja eri toimijat ovat niihin sitoutuneet sekä osallistuneet niiden laadintaan?

- Toteuttamiskelpoisuus? Missä määrin ideat ja suunnitelmat ovat paikallisyhteisön asukkaiden, yrittäjien ja toimijoiden itse toteutettavissa? Missä määrin toteuttaminen perustuu EU:n, valtion tai kunnan resursseihin (budjettiin)? Lopulta oma tekeminen ratkaisee tulokset.

- Uusiutuminen? Missä määrin ideat edistävät pitkäjänteistä, päämäärätietoista ja kestävää uusiutumista, joka perustuu yhteiseen keskuksen kehityskuvaan (visio), sen mitoitukseen ja laatuun (hillo)? Missä määrin ideat ovat vain nykytilanteen hiomista tai jopa uusiutumisen (muutoksen) vastustamista?

Paikallisyhteisön yhteinen tahtotila (visio) kehityksen suunnasta tarvitaan keskuksen kehittämisen perustaksi. Rantasalmen kirkonkylää voidaan kehittää kestävästi vain siihen suuntaan kuin siellä asuvat ihmiset ja toimijat sekä yritykset haluavat sitä kehittää.

Lisätietoa:

Aluesuunnittelujohtaja Jarmo Vauhkonen, Etelä-Savon maakuntaliitto, jarmo.vauhkonen@esavo.fi, puh: 040 723 6760, www.esavo.fi/pike, www.kaupunkikeskustat.fi.