Elinvoimainen
kaupunki ja kirkonkylä ovat kuin possumunkki ja keskusta sen hilloa. Ei iso
eikä pieni keskus voi tinkiä oman keskuksensa elinvoimasta. Kunta ja paikallisyhteisö,
joka ei usko keskukseensa, ei usko itseensä. Mikkelin
palkittu keskustauudistus tarjoaa hyvän toimintamallin myös kirkonkylien
kehittämiselle, uudelleen leipomiselle.
Mikke ry:n ex. toiminnanjohtaja Janne
Viitamies puhuu asukkaiden, yrittäjien ja eri alan toimijoiden yhdessä
suunnittelusta, yhteisömuotoilusta. Kysymys on uudentyyppisestä sektorirajoja
ja toimintatapoja rikkovasta avoimesta ja vuorovaikutteisesta yhteistyöstä. Siinä kärkenä on paikallisten ihmisten
ja toimijoiden todellinen mukaan ottaminen suunnitteluun.
Yhteisessä
suunnittelussa painotetaan suunnittelun tavoitteiden määrittelyä yhteisen
keskustelun avulla. Yksittäisten toimijoiden vapautta kunnioitetaan. Toimijoiden
aseman korostaminen avoimessa ja läpinäkyvässä prosessissa on uudenlainen näkökulma
verrattuna valtio- ja viranomaiskeskeiseen traditioomme ja toisaalta myös
grynderilobbaukseen. Myös erityisasiantuntija
Markku Wilenius Turun yliopistosta korosti Hyvinvointialan tulevaisuusfoorumissa
12.2.2014 Mikkelissä yhteistyön laatua. Ei Piilaaksonkaan kilpailukyky perustu
vain eri alojen huippuosaamiseen vaan ennen kaikkea eri alojen toimijoiden
yhteistyön laatuun.
Keskusten
elinvoima on ennen kaikkea ihmisiä ja toimintaa. Tältä osin Etelä-Savossa on
niukkuuden markkinat: Hajanaisia ja marginaalisia asiakasvirtoja, erilaisia
tapahtumia sekä hajanaista järjestö-, yhdistys- ja seuratoimintaa. Esimerkiksi matkailua
ei voi maakuntaliiton tuoreen selvityksen mukaan kehittää yksin ja irrallaan
muusta aluekehityksestä. Sama pätee lähes mihin tahansa kehittämispyrkimyksiin.
Monista
kehityksen tunnusluvuista huolimatta kirkonkylissä tuntuisi olevan hyödyntämätöntä
uusiutumispotentiaalia, erityisesti yhteisöllisyydessä ja edellä kuvatussa yhteisessä
pitkäjänteisessä ja päämäärätietoisessa tekemisessä. Osaamista, sosiaalista
pääomaa ja yhteistyötä tulisi koota yhteen paikallisyhteisön ja sen keskuksen elinvoimaisuuden
turvaamiseksi.
Yhteistyön laatuun kannattaa myös
Rantasalmen kirkonkylän kehittämisessä panostaa, kaikilla tasoilla ja kaikkien
toimijoiden osalta. Tarpeettomien ”jumien” poistaminen edellyttää
asennemuutosta, vastuullisista yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja yhteistyöosaamista,
juurevaa perinteiset sektorirajat ja toimintamallit rikkovaa toimintatapojen
muutosta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toisaalta juuri oman tekemisen
merkitys korostuu. Oma tekeminen ratkaisee lopulta tulokset.
Oppia ikä kaikki
Elävät kaupunkikeskustat ry julkaisi
14.2.2014 keskustan kehittämisen käsikirjan City
Book 14. Käsikirja esittelee jo 17 vuotta kestäneen pitkäjänteisen ja
päämäärätietoisen kaupunkikeskusten kehittämistyön kokemuksia ja sen tuloksena
syntyneitä työkaluja ja mittareita. Ne ovat myös pienten keskusten kehittämisen
(Pike) lähtökohtana.
Myös pienten keskusten kehittämisestä
löytyy toteutuneita esimerkkejä eri puolelta Suomea. Etelä-Savossa Taidekeskus
Salmela Mäntyharjussa on hyvä esimerkki kuntakeskuksen vanhimman osan, kirkonkylän
uusiutumisesta ja uudesta liikeideasta. Etelä-Savo tarvitsee uusia salmeloita. Niistä voi Pike-kampanjan tuloksena julkaista oman Pike bookin.
Etelä-Savossa
Pike-kampanja on saanut hyvän
vastaanoton. Pike-hankkeita on työn
alla useita: Mäntyharjun keskustan kehittäminen, Rantasalmen keskustan
kehittäminen, Tuiketaajamat (Mikkeli, Savonlinna, Pieksämäki) ja Elinvoimainen
Kangasniemi.
Pike-kampanja
ja Pike-konseptin kehittäminen ovat kuin
Jukolan viesti – yhteistyötä ja joukkuepeliä, jatkuva prosessi ja kasvutarina.
Kampanjan keskeisenä tavoitteena on verkostoitua ja oppia jokaisesta kohteesta jotain uutta sekä kehittää Pike-konseptia käytännön toimenpiteiden
ja esimerkkikohteiden avulla. Näitä kokemuksia voidaan hyödyntää myös Rantasalmella.
Keskuksen kehittäminen on erittäin
vaativa ja pitkäjänteinen tehtävä. Kehittämistyötä aloitettaessa ei ole aina
itsestään selvää, mistä on kysymys. Tehtävän viestintään ja juurruttamiseen
kannattaa panostaa ja varata aikaa, samoin kehittämistarpeiden ja
mahdollisuuksien tunnistamiseen. Vertaus suunnistukseen ja Jukolan viestiin on
osuva. Jos keskittyminen oleelliseen vähänkin herpaantuu, voit eksyä jo ennen
ensimmäistä rastia. Pääosa Etelä-Savossa vireillä olevista pike-hankkeista onkin Rantasalmen tapaan lyhytkestoisia
valmistelevia esiselvityshankkeita, joiden päätavoitteena on kestävän perustan
luominen pitkäjänteiselle ja päämäärätietoiselle keskuksen kehittämiselle.
Toimintatapa, yhdessä suunnittelu, on
kokemusten mukaan kestävän keskuksen kehittämisen perusta. Janne Viitamies
käytti Mikkelin keskustauudistuksen yhteydessä vuosia tämän toimintamallin
kehittämiseen, joten noin puolen vuoden selvityshankkeiden päätavoitteeksi
riittää perehdyttää – juurruttaa – ja organisoida paikallisyhteisön asukkaat,
yrittäjät ja eri alojen toimijoita uudentyyppiseen sektorirajoja,
toimintatapoja ja viranomaisprosesseja rikkovaan avoimeen ja vuorovaikutteiseen
yhteistyöhön, yhteiseen suunnitteluun. Kysymyksessä on siis lähtölaukaus eikä maali,
joka on mieluummin 10 vuoden kuin puolen vuoden päässä. Kaikkea ei ennätetä
eikä kannata yrittää ratkaista puolessa vuodessa.
Samalla tavoitteena on avata keskustelu
kohteen ja paikallisyhteisön tulevaisuudesta (visioista) sekä kerätä
asukkaiden, yrittäjien ja eri alojen toimijoiden ideoita päämäärätietoista
kehitystyötä varten.
Mikäli valmiita ideoita ja
suunnitelmia kehityksen perustaksi on jo olemassa, niitä tulee luonnollisesti
hyödyntää. Voi olla, että helmet (kohde, toimenpide) jatkotyön pohjaksi
löytyvät jo olemassa olevista ideoista.
Kehittämisen helmiä arvioitaessa ja
valittaessa jonkinlaisina Pike-mittareina
voi käyttää esimerkiksi kysymyksiä:
- Yhteinen tahtotila? Kenen tavoitteista,
ideoista ja suunnitelmista on kysymys? Miten asukkaat, yrittäjät ja eri
toimijat ovat niihin sitoutuneet sekä osallistuneet niiden laadintaan?
- Toteuttamiskelpoisuus? Missä määrin
ideat ja suunnitelmat ovat paikallisyhteisön asukkaiden, yrittäjien ja
toimijoiden itse toteutettavissa? Missä määrin toteuttaminen perustuu EU:n,
valtion tai kunnan resursseihin (budjettiin)? Lopulta oma tekeminen ratkaisee
tulokset.
- Uusiutuminen? Missä
määrin ideat edistävät pitkäjänteistä, päämäärätietoista ja kestävää
uusiutumista, joka perustuu yhteiseen keskuksen kehityskuvaan (visio), sen
mitoitukseen ja laatuun (hillo)? Missä määrin ideat ovat vain nykytilanteen
hiomista tai jopa uusiutumisen (muutoksen) vastustamista?
Paikallisyhteisön
yhteinen tahtotila (visio) kehityksen suunnasta tarvitaan keskuksen
kehittämisen perustaksi. Rantasalmen kirkonkylää voidaan kehittää kestävästi
vain siihen suuntaan kuin siellä asuvat ihmiset ja toimijat sekä yritykset
haluavat sitä kehittää.
Lisätietoa:
Aluesuunnittelujohtaja Jarmo Vauhkonen, Etelä-Savon maakuntaliitto, jarmo.vauhkonen@esavo.fi, puh: 040 723 6760, www.esavo.fi/pike, www.kaupunkikeskustat.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti