Mikkeli yllättää muuttajan myönteisesti – monella Mikkeliin muuttaneella odotukset ylittyvät

Moni Mikkeliin muuttanut yllättyy positiivisesti. Tuoreen selvityksen mukaan turvallisuus, rauhallisuus, luonnonläheisyys ja hyvät palvelut keräävät kiitosta Mikkeliin muuttaneilta.

Vastaajien mielestä kaupunkikeskustan uudistuminen heijastuu koko kaupungin elinvoimaan. Palveluiden koetaan parantuneen aiemmasta. Harrastusmahdollisuuksia on yllättävänkin paljon tarjolla niin aikuisille kuin lapsille. Vaikka selvitykseen haastateltujen määrä on pieni, ne osoittavat Mikkelillä olevan monia vahvuuksia uusien asukkaiden hankkimista ajatellen.  Selkeä kritiikin kohde on kaupungin sisäänpäinlämpiävyys.

Selvityksessä tarkasteltiin muuttoon johtaneiden syiden lisäksi Mikkelin muuttoliikennettä määrällisesti ja laadullisesti.  Lukuihin yhdistettiin myös Ristiina ja Suomenniemi. Alueen väkiluku on vähentynyt 830 henkilöllä vuosina 2000 – 2013. Mikkeli on saanut kuitenkin muuttovoittoa maan sisältä vuosina 2009 ja 2011. Vuosi 2012 oli kaupungille erinomainen maassamuuton ja siirtolaisuuden osalta.

Mikkeliin muutetaan lähinnä kolmelta suunnalta: Etelä-Savon muista kunnista, pääkaupunkiseudulta ja naapurimaakuntien keskuskaupungeista, Joensuusta ja Jyväskylästä. Kunnittain tarkasteltuna eniten Mikkeliin muutettiin Helsingistä, jopa enemmän kuin Mikkelin oman seutukunnan sisältä.

Rakennetarkastelu osoittaa, että Mikkeli kuten monet muutkin maakuntakeskuskaupungit saa muuttovoittoa työttömistä. Toisaalta Mikkelissä työllisten muuttotappiot ovat hieman alentuneet 2000-luvun aikana. Ikäryhmittäin tarkasteltuna Mikkelin erityispiirre on muuttovoiton keskittyminen yli 35-44-vuotiaisiin. Mikkeli saa muuttovoittoa erityisesti yli 42 000 euroa vuodessa ansaitsevista. Poismuutto puolestaan painottuu 15-24-vuotiaisiin ja 25-29-vuotiaisiin.

- Selvitys osoittaa, että Mikkelin pitää panostaa omien vahvuuksiensa esille nostamiseen ja

viestintään. Nyt meille asukkaille itsestään selvät asiat – luonto, hyvät harrastusmahdollisuudet, laaja työpaikkarakenne – eivät hahmotu riittävästi potentiaalisille muuttajille. Monissa selvityksissä on osoitettu, että edes sijaintiamme ei tiedetä. Luullaan, että olemme paljon kauempana esimerkiksi pääkaupunkiseudusta, toteaa Mikkelin kaupunkimarkkinointia johtava kehitysjohtaja Soile Kuitunen.

Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seija Korhonen korostavat, että työpaikkojen synnyttämiseen pitää panostaa. Kaupungin tavoitteena on saada 500 työpaikkaa lisää vuoteen 2016 mennessä. Erityisesti nuorten ja lapsiperheiden poismuuttoa ehkäistään avoimilla työpaikoilla ja hyvillä palveluilla.

- Täällä opiskelevat ovat yllättävänkin halukkaita jäämään, jos löytyy töitä, tähdentää Mikkelin ammattikorkeakoulun vararehtori Kalevi Niemi.

Mikkelissä on hyvä edellytykset opiskella.

- Monipuolinen yliopistokoulutus ja laaja-alainen kurssi- ja koulutuskokonaisuuksien tarjonta ovat selvä vetovoimatekijä. Näitä on kehitettävä lisää Mikkelissä, jatkaa yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen.

Opiskelupaikkakunnalle on helppo asettua pysyvämminkin.

- Toisen asteen opintoihin tullaan ensisijaisesti omalta alueelta, jolloin sitoutuminen tänne on jo lähtökohtaisesti ehkä vahvempaa kuin muualta tulleilla, korostaa Esedun varatoimitusjohtaja Arja-Leena Saastamoinen.

- Meidän pitää kehittää myös joustavia aikuiskoulutusmahdollisuuksia tänne muuttaville, hän jatkaa.

Aktiivista muuttajarekrytointia toteutetaan osana elokuussa käynnistynyttä SOLMU-hanketta. Myös kaupungin ja seudun yleistä mielikuvamarkkinointia jatketaan väärien mielikuvien korjaamiseksi ja alueen vahvuuksien esille nostamiseksi. Työpaikkojen lisäämisessä kaupungin kehitysyhtiöillä on avainrooli. Kaupungin tavoitteena on 250 hengen muuttovoitto vuodelle 2013.

Tutkimus kokonaisuudessaan: www.mikkeli.fi > linkki etusivulta (pdf)

Lisätietoja: 

kehitysjohtaja Soile Kuitunen, puh. 044 794 2010

kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen, puh. 040 129 4370

kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seija Korhonen, puh. 044 794 2206

Miten me on tätä maastopyöräreittiä oikein tehty

Mäntyharjun ja Repoveden välinen alue on tyypillistä harjuista, osin varsin kivikkoista sekametsää pikku lampineen ja järvialueineen. Varsin erilaista kuitenkin kuin Repovedellä, joka on harvinaisen jylhää aluetta tällä leveysasteella.

Mäntyharju on osa ns. Mäntyharju-Pertunmaa retkeilyreittiverkostoa, joka Valkealan vanhaan, nykyiseen Kouvolan retkeilyreittiverkostoon yhdistyessään jatkuu aina Repoveden kansallispuistoon saakka. Mäntyharjulta on repovedelle metsiä pitkin vajaat 50 kilometriä.

Patikointireittinä kansallispuistoon johtava polkuverkosto on ihan jees, mutta ei siellä mitään kanjoneita tai vesiputouksia ole. Maastopyöräilyssä ja ympärillä olevissa yrityksissä on sen sijaan potentiaalia paljonkin, toisin kuin sitten taas Repovedellä, jossa  yritystoiminnassa on enemmän rajoitteita kuin kansallispuiston ulkopuolella.

Mäntyharju ottaa ensimmäisen askeleen 

Vuonna 2011 päätettiin sitten tehdä maastopyöräreitti Mäntyharjulta ulottuen aina Repoveden kansallispuistoon saakka. Reittien reitti, joka sopisi kaikille. Mutta miten tehdä sellainen kokonaisuus, että se sopii yksin, kaveriporukalla, kuntoilu -ja elämysmielessä sekä koko perheen kanssa kuljettavaksi… ja jotta se olisi mielenkiintoinen myös lajia harrastaville?

Yksi reitti ei riitä, koska halusimme ympyräreittejä ja vaihtelua olemassa oleviin maantieosuuksiin. Halusimme tarjota jotain myös niille jotka eivät vielä lajia kovin hyvin tunne ja luoda edellytykset lajin pariin tuleville lapsille. Reittejä kuntoilun lisäksi myös elämyksiä hakeville. Ja junnureitti – sellainen piti saada.

Rahan, kivikkoisen maaston, käytettävissä olevan kaluston, oman tietämyksemme, olemassa olevan tieverkoston, vesistöjen, suoalueiden,  maanomistajien ja savonradan junaradan asettamien rajoitusten välissä tasapainoillessamme, päätimme lähteä tekemään sekä helppoa, että vaativampaa reittiä.

Tuotekehitystyötä ja investointeja

Suunnittelu, maankäyttöoikeussopimukset, lasten rata ja uusien reittivaihtoehtojen pohjat saatiin melkein kaikki auki viime vuonna (2012). Reittivaihtoehtojen läpikäynti,  reittimerkinnät,  liityntäreitti kansallispuistoon, reitin testaus  sekä gps-merkinnät on melkein tehty ja reitti testataan Pine Ridge MTB -tapahtumana 17.8.2013,  jonka jälkeen se avataan laajemmalle yleisölle kokeiluun, avajaisissa 28.9.2013.

Reitin testaajien kommentit, käsityönä tehtävät loppusilaukset, tiedotusmateriaali kansalliseen ja kansainväliseen jakeluun, 1:50 000 retkikartta, maastotaulut sekä web-sivut tehdään ensi vuonna.

Reittivaihtoehdot 

Helppo reitti on tarkoitettu kaikille. Siis kaikille. Silläkin uhalla, että  tuotteistuksessa mennään metsään, niin olemme ajatelleet kaikkia. Majoitusta tarjoavien yrittäjiemme asiakkaita. Ja  sitä, että kuinka asiakkaalle selviäisi se, miten hän voi yhdistelemällä omaa ja yrittäjien tarjoamia palveluita saada itselleen maksimaalisen elämyksen. En itsekään ole innostunut teltan ja muun majoituskaman kuskaamisesta repussa,  joten meidän reitillä voi yöpyä lakanoissa. Tai sitä voi käyttää kisapohjana tai tapahtumissa.

Maastopyöräreitein merkitty reitti kulkee toistaiseksi vain Mäntyharjun puolella. Siellä on muutama kilometri tieosuuksia mutta aika hyvin ollaan saatu niitäkin pois ja ne mitä siellä on, ovat kapeita metsäautoteitä ja lyhyehköjä matkoja. Pääosa reitistä menee metsässä ja on leveydeltään alle 2 metristä. Se tulee maisemoitumaan ajan kanssa pikkuisen kapeammaksi vielä, muttei ole aivan mikään patikointipolkukaan. Tässä piti nimittäin miettiä myös reitin huoltotöitä ja sen taloudellisuutta tulevaisuudessa, eli että sitä voi mönkijällä huoltaa.

Helpompi reitti on siis tarkoitettu maastopyöräilyä ennestään kokeilemattomille, metsään ja lajiin tottumattomille. Sekä niille jotka kaipaavat vaihtelua maantiajoon. Ja autottomille pääkaupunkiseutulaisille, koska reittien alkuun on juna-asemalta 700 metriä.
Reitti on tarkoitettu osin myös patikoijille eli se on tarpeeksi leveä, jotta siinä voi kävellä rinnakkain ja jotta pyörällä pääsee patikoijan ohi. Ja jotta näkee käärmeet,  hirvet, koppelot ja muut metsän eläimet joita reitin varrella ainakin itse olen bongaillut.

Reittiä pitkin pääsee siis aina Repoveden kansallispuistoon saakka, mutta toistaiseksi  Kuismantietä pitkin Saarijärven puoleiselle portille saakka. Takaisin Mäntyharjulle tulijat saavat siitä yli 100 km:n pyöräilyelämyksen.

Toivomme saavamme reitin Kouvolan puolella vietyä metsään nykyistä enemmän, mutta se on vielä pikkuisen työn alla…

Vaativa reitti

Vaativampi reitti on Mäntyharjun puolella kulkeva patikointireitti, jossa saa ajaa myös maastopyörällä. Luvan kanssa. Siellä on polkuosuuksia ja pitkospuita sekä kallio-osuuksien ylitystä. Sitä voi myös yhdistellä helpon reitin ja maantiereittien kanssa. Molempia reittejä voi yhdistellä  myös melontaan ja patikointiin.

Mäntyharjun puolen maanomistajien kanssa asia on selvillä, mutta Kouvolassa se vaatii vielä neuvotteluja. Niitä käydään koko ajan ja kello käy. Siksi avajaisissa ajetaan ohjatusti, koska reitti on lopullisessa ulkoasussaan vasta vuonna 2014.

Vaativuustasot

Maastopyöräreiteille ei ole vaativuustasoluokitteluja Suomen Ladun tai kenenkään muunkaan vastaavan instanssin toimesta, eikä reiteille ole matkailun edistämiskeskuksen suosituksia tai edellytettyjä palvelurakenteita. Vielä. Tässäkin asiassa sukupolven vaihdos on meneillään ja muutamien vuosien sisällä tulee varmasti uutta ajattelua ja lisää yhteistyötä yrittäjien sekä kuntien liikuntatoimien kanssa.

Kanadasta ja yhdysvalloista ainakin löytyy harrastajien itse tekemiä, todella hienoja extreme-juttuja ja se voisi olla ihan yritysvetoista toimintaa, kuten seikkailupuistot ja flowpark -tyyppiset kokonaisuudetkin. Ja siis onkin jo paikkapaikoin. Loukkaantumisriski rampeissa sun muissa on kovempi ja turvallisuusvaatimukset sen mukaiset – ylläpito + kunnostustoimet vaativat vähän jo paneutumistakin asialle. Toivon, että Mäntyharjullakin viriäisi maastopyöräjaosto tai vastaava, joka voisi ideoita reittiä sitten jatkossa sekä olla vetovastuussa tapahtumien järjestämisestä.

Pelkässä extreme-reitissä kohderyhmä voisi kuitenkin jäädä aika kapeaksi koska eihän meillä vielä ole sitä maastopyöräjaostoa joka tekisi aluetta tunnetuksi, järkkäisi tapahtumia, pitäisi koulutuksia. Omasta 6000 asukkaan kylästä  ei aktiiveja löydy vielä tarpeeksi.

Vaihtoehtojen ollessa vapaaehtoiset ja lapio tai mies ja kaivinkone, päädyimme kompromissiin jossa teemme  molempia. Kaivinkoneessa haastetta lisää se seikka, että koneen ollessa pieni myös kauha on pieni jolloin reittijälki on kapeampi kuin isossa, mutta koska maasto on pääosin kivikkoista ja mäkistä niin pienessä koneessa ei ole tarpeeksi voimaa kivien siirtämiseen. Tarvitaan välillä siis vähän isompi kone joka jättää vähän isomman jäljen sinne metsään. Hetkeksi, eli vuodeksi tai pariksi. Kaksi konetta ja kaksi kuljettajaa samaan aikaan tulisi liian kalliiksi. Eräs vaihtoehto olisi tehdä 22 km käsipelillä. Osin käytämmekin “orjatyövoimaa” eli työllisyysmärärahoja – mielelläni me miehille enemmänkin maksaisimme.

Miksi julkaista mitään keskeneräistä

Jos ei kartat ole vielä valmiit niin miksi avata reitti?

Niin. Miksi. Mutta meillä on pieni kylä ja kylässä vähän rahaa. Siksi me ollaan hiki päässä rummutettu tätä joka tuutissa ja aloitettiin se jo kaksi vuotta sitten. Siinä on riskinsä:

a) ettei tule valmista ajoissa ja
b) ettei tule valmista ajoissa

… mutta minusta on erittäin hyvä, niin me voidaan kehittyä ja kehittää “tuotetta” matkan varrella ja meillä on vielä ensi vuonna mahiksia tehdä asialle jotakin.

Kaikki siis testataan ennen kansainvälisiä asiakkaita ja matkanjärjestäjiä, joille on turha huudella perään, että ensi vuonna tuutte sitten uudestaan kattoon kunhan me eka saadaan tää valmiiksi… siksi. Koska me halutaan tästä kansainvälinen juttu. Ei vielä, mutta ehkä jo 5 vuoden päästä. Ja koska me halutaan tästä hyvä juttu. Sellainen juttu joka kiinnostaa.

Mutta koska kaikki rahat on laitettu reittiin niin markkinointiin on vähän vähemmän rahaa – mä uskon kuitenkin että hyvä kello kuuluu kauas!

Tervetuloa testaamaan 28.9.2013 – lisätietoa ohjatuista reittivaihtoehdoista löytyy osoitteesta: www.mantyharju.fi/luontomatkailu

Piia Mäkilä, projektipäällikkö
Mäsek Oy
piia.makila@mantyharju.fi
puh. 040 774 1902

Ainutlaatuisen tanssilavateatterin mahdollistajana hankeraha

Teatteri EStatella on vielä kolme näytöstä jäljellä Syvälahden tanssilavalla Kangasniemellä. Musiikkipainotteinen kesäteatteriesitys kertoo Harmony Sistersien tarinan yhtyeen loistokkaista alkuajoista lähtien aina traagiseen loppuun asti. Taikayö-nimisessä näytelmässä lauletaan ja tanssitaan sydämen kyllyydestä, eikä se, että esiintyjäkaarti koostuu lähes yksinomaan harrastajista, vaikuta näytelmän ponnekkuuteen millään lailla. Kahden ja puolen tunnin setti on saanut kriitikoiltakin hyvän vastaanoton.

– Tarjan (Pyhähuhta) tekemä sovitus on suorastaan nerokas, ja esityksestä tuli erittäin hieno spektaakkeli. Asiakkaat ovat meille paras kiitos, Teatteriosuuskunta EStaten puuhanainen ja Taikayö –esityksen näyttelijä Ritva Parviainen korostaa.

Maaseuturahasto ja paikalliset Leader-toimintaryhmät rahoittavat kulttuurihankkeita maaseudun elävöittämiseksi. Syvälahden tanssilavateatteri on siitä erinomainen esimerkki: EState-kokoonpano on jo kolmena kesänä tuonut tanssilavalle teatterin. Syvälahden hankkeen kokonaisbudjetti on 76 500 euroa, josta paikallisen toimintaryhmän Veej’jakaja ry:n osuus on 45 500 euroa.

– Ilman hankerahaa esityksestä ei olisi tullut yhtään mitään. Tätä nykyistä tasoa, ammatillisen osaamisen edistämistä ammattiopettajien ja näyttelijöiden kautta, ei olisi ollut mahdollista saada ilman Leader-tukea. Kolmen vuoden tulokset ja kouluttautumisen hedelmät ovat nyt nähtävissä tässä esityksessä, näytelmän ohjaaja Tarja Pyhähuhta kertoo.

Teatterihanke on kasvattanut kangasniemeläisissä yhteishenkeä.

– Kangasniemen yrittäjyysverkosto on aktivoitunut.  Vuosi vuodelta yhteistyö on vain syventynyt. Tänä kesänä on muun muassa ruokailu- ja yöpymispalvelut heränneet. On ollut todella hienoa katsella, kuinka tämän kautta paikkakunta elävöityy, Pyhähuhta iloitsee.

Tanssilavateatteri Syvälahdella on ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa. Yleisö on onneksi löytänyt hyvin tiensä katsomoon. Jatkoa on luvassa EStatelta ensi kesänäkin.

– Ensi vuoden ohjelma ja aikataulut on lyöty jo lukkoon. Ensi kesän projektin työnimi on Sotaorvot evakot, ja näytelmän kirjoittaa Sanna Häkkinen. Olemme saanet ison tähden mukaan, tangokuningas Marko Maunukselan, Tarja Pyhähuhta hehkuttaa posket punaisina.

Etelä-Savon Leader-toimintaryhmät ovat tukeneet kulttuuria moninaisesti koko nykyisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmakauden ajan. Rajupusu Leader ry on muun muassa antanut tukea Rantasalmen puhallinorkesteriyhdistykselle musiikki- ja teatterisali Tornadon katsomon ja lämpiön peruskorjaushankkeelle. Piällysmies ry on vastaavasti myöntänyt Leader-tukea Heinäveden Teatteriyhdistykselle Paikalliskulttuurista voimavara Heinävedelle –hankkeelle, joka toteuttaa Karvion kesäteatteriin Valamo-trilogian, jonka ensimmäinen osa nähtiin tänä kesänä.

Tarja Pyhähuhdan ja Ritva Parviaisen haastattelu Maaseutukuriirin kotisivuilla:

http://www.maaseutukuriiri.fi/podcastit

Kuvia Taikayö-esityksestä voi ladata Maaseutukuriirin kuvapankista:

http://www.maaseutukuriiri.fi/kuvapankki?folder=32

Linkkejä taustatietoja varten:

http://www.teatteriestate.fi/

http://www.tornis.net/

http://www.valamotrilogia.fi/

Lisätietoja ja yhteystiedot:
Ohjelmatiedottaja Toni Degerlund, 0440 155 992, toni.degerlund@maaseutukuriiri.fi

Matkailun eurot yhteistyöllä talteen

Rajupusu Leader ry on työstänyt kesäkuusta lähtien Juvan, Rantasalmen ja Sulkavan kuntiin matkailun kehityssuunnitelmaa. Sen tähtäin on seuraavan vuosikymmenen vaihteessa. Hankkeessa suunnitelmaa on työstetty kahdessa työpajassa. Lisäksi on toteutettu näiden kolmen kunnan keskeisten matkailualueiden 3D-mallinnukset, joilla kuntien ja matkailuyritysten on helpompi markkinoida alueita asiakkailleen ja mahdollisille uusille rahoittajille ja yrittäjille.

Jokaisella meistä on mielikuva matkailusta ja jokaisella alan yrittäjällä oma tapansa toteuttaa liiketoimintaansa. Kun tähän vielä lisätään jokaisen kunnan oma näkemys matkailusta elinkeinona, on kuvio jokseenkin sekava. Lisäksi alueemme sijaitsee hieman epämääräisesti niin Savonlinnan kuin Mikkelin matkailujen välimaastossa.

Hankkeen aikana olen selvittänyt tänne löytäneiden asiakkaiden toiveita. Lisäksi olen haastatellut matkamessuilla ihmisiä, joille kuntiemme sijaintikin tuotti vaikeuksia. Molemmat ihmistyypit ovat kansallisuudesta riippumatta kovin samanlaisia - molemmat kaipaavat järviseudulla luonnonrauhaa, haluavat usein syödä paikallisruokaa ja nauttia palveluista.

Mitä meidän sitten täällä pitäisi kehittää? Emmekö ole jo löytäneet sitä viisasten kiveä? Luonnonrauhaa meiltä vielä löytyy ja ruokaa tarjotaan jokaisessa kuntakeskuksessa ja vähän haja-asutusalueellakin. Jokainen itseään kunnioittava matkailuyrittäjä on hankkinut rantaan veneen tai kanootin omien asiakkaiden käyttöön.

Tänä vuonna alkaneen Juva, Rantasalmen ja Sulkavan kuntien yhteishallinto pakottaa alueen hallinnon ja erityisesti luottamushenkilöt yhteistyöhön. Salainen aseemme voisi olla matkailualan toimijoiden yhteistyö, jota emme vielä tunnu osaavan. Tämä selvisi, kun haastattelin parikymmentä alueemme matkailuyrittäjää viime syksynä. Vain muutama yritys teki yhteistyötä kuntarajojen yli. Useimmin myönnettiin se, että naapurista ei tiedetty oikeastaan mitään.

Emme pysty yksittäisinä yrittäjinä tarjoamaan kaikkia palveluita itse. Ei ole myöskään järkevää panostaa pelkästään markkinointiin niin paljon rahaa, että saisimme valtakunnallisesti saati kansainvälisesti näkyvyyttä. Tämän päivän ja tulevaisuuden matkailija toivoo luonnonrauhan ympärille myös tekemistä ja palveluiden paketointia. Sitä voidaan tehdä yrittäjien yhteistyönä yli kuntarajojen.

Onko yksi lääke se, että me kaikki olisimme kuntiemme markkinoijia? Tällöin jokainen kuntamme matkailutoimija sekä jokainen asukas tietäisi, mitä matkailupalveluita alueeltamme löytyy? Infopisteen sulkeuduttua taajamassa haahuileva turisti kääntää nopeasti autonsa nokan kohti parempaa tarjontaa, jos Täynnä-lappu loistaa eikä paikallinen vaivaudu neuvomaan seuraavaan kohteeseen alueellamme.

Tällä alueella emme pysty takaamaan tulevaisuudessa palveluja vain toisiamme palvelemalla. Tarvitsemme kaikki ne lisäeurot, joita turistit tänne olisivat tuomassa. Matkailu ja siihen kiinteästi liittyvät toimialat maksavat arvonlisäveronsa Suomeen. Samoin työpaikat ja verotulot syntyvät paikallisesti tänne. Eikö siinä ole syytä tehdä yhteistyötä?

Jurasu-matkailuhanke jatkuu vuoden 2013 loppuun. Projektipäällikön Suvi Korhosen siirtyessä toisiin tehtäviin, vastaa hankkeessa jatkossa Rajupusu Leader ry:n toiminnanjohtaja Ilpo Lehtinen.Blogitekstin kirjoitti Suvi Korhonen.

Lisätiedot:

Toiminnanjohtaja Ilpo Lehtinen, Rajupusu Leader ry ja Jurasu-matkailuhanke

ilpo.lehtinen@rajupusuleader.fi tai 040 715 7189